Purot ja porot jääkööt...

Pohkeet pinkeänä, paidan selkä märkänä tunturin rinnettä ylös ja toista alas. Siinä ei paljon valokuvausta harrastettu eikä luonnonrauhasta riemastuttu kun pehtoorin tahtiin käytiin seitsemän kilometriä patikoimassa. 

Pohjoinen ilmavirtaus on laskenut lämpötilan (+ 8 C), ei sada kuitenkaan. Nuorenparin kanssa lähdemme ajelemaan kohti Oulua. Sittenkin jo tänään; hyvä, että halusivat lähteä jo nyt, olisin joutunut muuten Eskelispiiliin ja junaan. 

Työtkin jo kutsuvat, spostissa opiskelijat ilmoittelevat tulevansa tapaamaan ja onhan siellä kaikkea muutakin syksyn merkkiä odotettavissa. Ja kuopuksesta on jo lähdettävä huolehtimaan. Oliko puhelimessa jo vähän ikävissään, vai kuvittelenko vain?

Haittaako sade?

Sadetta. Melkein koko päivän. Niinpä aamupäivä töitä tehden. Kauppareissulla piipahdettiin Metsähallituksen info-pisteessä Kiehisessä. Mentiin hakemaan sienikirjaa: tultiin ulos viiden kirjan kanssa! Ja sitten sellainen vihkonen "Kääpien tunnistuskortit". Ja eikun se taskuun ja kamera mukaan ja metsään: nyt tunnistan jo Taulakäävän (yllä) ja Pökkelökäävän (metka, ihan kuin purkkapallo).

Sateen yltyessä siirryttiin sisälle, erinäisiä valmisteluja kun kuukauden päästä saadaan tänne vieraita vähän tavallista enemmän. Ja lukemista. Saunan jälkeen ruoka: poron sisäfile lisukkeineen maistui nuorillekin. Tein eka kertaa ever siten kuin ravintoloissakin tehdään: paistoin ruskean pinnan ja sitten uuniin (100 C) kunnes paistimittari näyttää 55 C, sitten folioon 10 minuutiksi. Lisäksi vain auramuru-kastike ja perunat. Jälkiruokana oli turkkilaista paksua jukurttia ja hilloja, ja hillahunajaa. Sitä on täällä lähikaupassa. Tavallinenkin sopii, mutta hillahunaja on vielä parempi, joten jos kohdalle sattuu niin suosittelen.

Nyt tytär ja sotilas jo huutelevat sökölle: aikovat meiltä pikkurahat putsata...

Tunturipurojen raikkautta

Aamulla ikkunasta purolle päin katsellessa huoli: syövätkö porot pyhän pihlajan, lahjapihlajani? Pitäisiköhän ne suojata talveksi? Mökin pihapiirissä on usein, erityisesti näin syksyisin ja talvisin poroja. Kotiporotokka :), jäkäläkangas kun ei mökkiasutukseen lopu.

Täällä on vielä valoisaa, valoisampaa kuin etelässä, - vielä ennen kuin auringon kierto kohti kaamosaikaa alkaa. Tänään päivänpituus täällä 16,31 tuntia, Oulussa 15,47 ja Helsingissä 15,02. Lämmintäkin tänään. Niin lämmintä, että uskaltauduin kastautumaan purossa. Huikea uintipaikkamme ei mahdollista pitkään pulikoimista, mutta eipä siellä olisi kyllä huvittanut mitään uintiretkiä ryhtyä tekemäänkään.Villi arvaus, mikä on tunturipuron veden lämpötila tänään? Jokainen blogivieras, joka arvaa oikein, saa ison annoksen hillalättyjä ja shampanjaa! Hillalättyjä innostuin paistamaan kun siskon mies piipahti matkalla Inarinjärvelle kalaan. Kävi houkuttelemassa pehtooria mukaan, joka lupautuikin maanantaina menemään kunhan meitsi on palannut etelään.

Hillalättyjä meillä on vielä tarjolla ihan piakkoinkin kun tänään valantehnyt autosotamies ja tyttäremme tänne tulevat. Ensin on kyllä porolasagena. Tein reseptikansioni ohjetta soveltaen tuorepastasta. Onhan se aika talvista ruokaa mutta maistuu se elokuussa purouinnin ja tunturipatikoinnin jälkeen. Tänään helppo reitti Prospektorin kaivoksen ja Piispanojan suunnassa. Helppous mahdollisti myös polulta poikkeamisen. Tuloksena korillinen tatteja! Soppa-ainekset moneen kertaan. Josko jo huomenna keittäisi yhden annoksen: maistuu ainakin tyttärelle. Johan on minulle merkillisen mieluista kun tulevat tänne valalomaa viettämään.

Ei valittamista

Olen nähnyt niin hienon suon etten ikinä. Ahopään rinteitä laskeutuessa se näytti viheriäiseltä niityltä, Kiilopään tummaa silhuettia vasten oli merkillisen kaunis. En vain osannut kuvata sen kauneutta. Kuvissa se näyttää tavalliselta pieneltä Lapin suolta. Luontopolku oli muutoin aika vaativa: paljon rakkaa ja kapeita muhkuraisia, kurujen pohjilta nousevia polkuja. Tälle kesälle on huiputettu Kaunispää, Iisakkipää, Kiilopää ja nyt Ahopää. Ei mitään Veikka Gustafsson suorituksia, mutta onpahan liikuttu. Voimannuttaako se? En tiedä. Hyvältä se joka tapauksessa tuntuu. Se rauhoittaa – pitkäksi aikaa. Ruskaa on jo vähän, sieniäkin vähän, mustikoita hyvin vähän, hilloja muutama eikä puolukoita yhtään. Eihän niitä (puolukoita siis) vielä kuulu ollakkaan. Nyt kun olemme syöneet (savurautua ja sienimuhennosta, ruisleipää ja Trimbachin Pinot Gris niiden seurana – ei voi valittaa) ja tästä läppärin yli kuvatessa ulkona näyttää tuolta

 ja siellä on lämmin (+ 18 C) en taida sittenkään ottaa arvosteltavana olevaa väitöskirjan käsikirjoitusta pöydälle, vaan otan puukon ja korin ja lähden metsään: onhan ne vähätkin suolasienet haettava sieltä pois.

Huipulta toiselle

Myötätuulen terassilta peräkamariin bloggailemaan. Tiistaiko tänään on? Vaikea uskoa. En tänään mökin lähikaupan kassalla muistanut pankkikorttini PIN-koodia. Mistä se kertoo? Siitä, että tunturissa ja niiden kupeessa voi todella unohtaa kaiken ilmanaikuisen, turhan. Kassallakin sain savupororieskan ja mansikat maksettua käteiselläkin.

Ikkunat - ja mökki muutenkin - pestiin aamupäivällä. Sen jälkeen, puolilta päivin lähdimme nousemaan tunturin laelle. Iisakkipää on huiputettu, mikä ei tarkoita hissillä laskettelurinteen yläasemalle nousua, vaan patikointia kaunista reittiä tunturin laelle (454 mpy). Aurinko. Ei sääskiä. Ei paarmoja. Legendaa koko Lapin sääskisyys! Meille uusi reitti, hieno reitti. Rinnettä alas laskeutuessa - jolloin ei kuulunut ääntäkään, mistään - mietin, että onko se valtion virkanaisen ura sittenkään sen väärti, että täältä taas lähtisi kohti maalikyliä?

Mökin nuotiopaikalla myöhäinen lounas, jonka jälkiruoalle (oikein mökkimansikkapläjäys!) kutsuttiin naapuritkin. Sitten ehtoolla saunaan ja vähän illallista, viiniä. Leppoisaa yhdessäoloa.

Kaukana kavala maailma

Nukuimme kellon ympäri! Kello yhdeksältä heräsimme! Yhdeksältä! Hienoa. Puuroaamiaisen jälkeen vaelluskengät jalkaan ja reput selkään. Rumakurulla olen käynyt about 22 vuotta sitten, enkä koskaan aiemmin kesällä. Täytyy kävellä näin; kelpo kierros! Reilut kolme tuntia tunturissa tekee citylihaksille hyvää. Rantasauna ja ruoka vielä parempaa :). Voiko ihminen muuta kaivata!

Viimeisen lomaviikon alku

Järjettömän huonosti nukutun yön jälkeen oli ilo nousta aamulla ylös ja autoon - ja ajaa mökille. Myötätuuleen hujauksessa – ei juuri liikennettä haittana kesäsunnuntaiaamuna. Puolelta päivin sateettomalla, sääskettömällä Hangasojalla. Rönkönlammen lenkki ja rantasaunan lämmitys ensimmäiset projektit. Ja sitten varauduin pitkään sessioon ja tuskailuun mutta yesh: wlan toimii kuin toimiikin. Eikä paljonkaan oltu pohjatöitä minulle valmiiksi tehtynä! Nyt kun nettiyhteys on suht edullinen ja nopea voinen muuttaa etätöihin tänne? No ehkä en, mutta pari, kolme päivää pehtoorin kanssa aiomme täällä viihtyä.

Lähdön tunnelmaa

Leppeä tunturituuli ja hiljainen sunnuntain aurinkoinen iltapäivä Ahopään rinteillä: mukavasti uuvahtanut olo kun tepastelimme ja poimimme korillisen korvasieniä. Ah onnea! Molemmat omissa ajatuksissaan, hiljalleen rinnakkain kulkien. Aika on suhteellista mutta eikö se voisi nyt hieman hidastaa kulkuaan…

K & M lähtivät aamupäivällä; lähteminen ei ole niin hienoa kuin tuleminen. Pehtoori jatkaa siitä, mihin torstaina jäi: jatkaa yksinpuheluaan. Minä kuuntelen, kommentoinkin.

Haluanko huomenna lähteä kotiin? Jollei teinejä olisi jo ikävä, ei varmaan lähdettäiskään.

Taivas kattona

Viipyilevä aamiainen (niistä minä pidän! pidän hyvin paljon!), sateen uhka ilmeinen, mutta rohkeasti uhmasimme ja lähdimme pienelle vaellukselle katsomaan, mistä Hangasoja alkaa. Matkalla korvasieniä! Paljon korvasieniä. Minulle kuin pieniä koruja... Jääjärviltä Ruijanpolulle, sää suosi ja oli huikeaa: vain taivas kattona.

Myötätuulen terassilla tovi ennen saunaa ja pitkää illallista. Tietämättömyys tuntui olevan monin tavoin yllättävää (meriorvokki, upporentukka, teris, ovat aivan uusia Lapin luonnosta löytyviä kasvi- ja eläinkunnan lajeja, joista vain tietämättömät voivat tietää ;)) . Montako tuntia me istuimmekaan höpötellen? Vakaviakin puhuen. Viihtyen. Pitkän ystävyyden helppous mukavaa.

Vielä keskiyön kävelylle, nyt nukkumaan.

Juhla ja juhannusyö

Juhannusaatto tunturissa ja kuruissa. Kiilopää huiputettu ja Hangasojan kultamailla käyty. Aurinkoa ja tyventä. Hiljaisuutta ja huoletonta naurua. Hyvin syömistä, tunturipuron vettä ja kuplivia. Uhrilahja auringolle jotta huomennakin sen näkisimme. Elämisen sietämätön keveys yöttömänä yönä hiekkamontun reunalla…

Kaksistaan

Hangasojalla ei ole juuri muita kuin me – ainakaan vielä. Rönkönlammen lenkillä ei ketään. Pehtoori juttelee itsekseen, - minunkin vuorosanani - minä kuuntelen ja mietin, että tämmöistäkö se sitten on kun ollaan oikeasti kaksistaan … Siihenhän ei varmaan mene kuin muutama vuosi. Meneehän se näinkin. Mutta silti on hienoa, että saamme vielä tänään tänne ystäviä seuraksi.

Kesäistä

Kauppahallin ja torin kautta kohti pohjoista. Matka meni joutuisasti. Ei poroja eikä poliiseja; kulleroita ja karavaanareita kylläkin. Perillä ei sadetta eikä sääskiä. Kalan savustus ja juhannussaunan pesu (ei vihtoja, mutta ehkäpä vielä järjestyy, vaikka näistä koivuista ei vielä itse tehdäkään…).

Miksi huomenna Ouluun?

Onhan kuukkelilla ruma ääni. Sitä kuuntelin ja mietin nuotiopaikalla taukoa pitäessä. Mietin samalla, että ei siitä ole kuin neljä vuotta kun palkintolaatan saatuamme oikein lehtihaastattelussa sanoimme yhteen ääneen, että me mitään mökkiä tarvita tai laiteta, riittää kun pidetään kodista ja sen pihasta huolta. Nautitaan kun on kerran saatu piha priimakuntoon ja taloremonttikin tulossa …

Ei pitäisi mennä sanomaan. Talo on remontoitu, ja laajennettukin, rempattu vähän vanhaa mökkiä ja tehty uusi mökki. Ja nyt on sitten kolme päivää laitettu mökin pihapiiriä … eikä se oikeastaan edes ollut huonossa kunnossa, kunhan vielä trimmattiin. Ja jo nyt riepoo kun huomenna pitää lähteä täältä, …

Ollaanhan me nautittu, tässä vain hommailtu. Työleiri numero kuustoista tai jotakin… Tänään on ollut hieno sää. Ihan tyven. Melko lämmin (+ 14 C). Aurinkoa illansuuhun asti. Teinit kuleksineet, höpötelleet, käyneet välillä syömässä. Ajelleet, näyttäneet uudelle kaverille paikkoja. Yritän pitää hyvin, jotta tulevat toistekin.

Kaarisilta ja lahjapuu

”Jos haluat olla onnellinen päivän, ota humala!
Jos haluat olla onnellinen vuoden, rakastu!
Jos haluat olla onnellinen elämäsi, istuta puu!”

Tai miten se kiinalainen sananlasku meneekään… Olen tänään istuttanut puun. Itse asiassa kolme puuta. Sain työkavereilta puolivuosisataislahjaksi puun. Kävimme tänään kylmässä aamussa Ivalon Taimituvalta valitsemassa pihlajan. Pitkän harkinnan jälkeen pihlaja. Se on kaunis ympäri vuoden ja pitäisi pärjätä näillä raukoilla rajoilla. Ostimme lahjapuulle kaveriksi kaksi pihlajaa ja soraiseen maahan ne istutin.

Samaan aikaan pehtoori teki siltaa (= Jätkän tuikku, vrt. Rovaniemen jätkänkynttilä) ja pitkospuita.

Illalla tulivat teinit. Kavereineen. Ei enää ole hiljaista ruokapöydässä. Hyvä niin. Oikein hyvä.

Mökkiläinen - melkein paikallinen

Olen päässyt piireihin: mökin lähikaupan ikiaikaisena asiakkaana saan "paikallisten" alennuksen! Alennus koskee vain tiettyjä arkiaineita (perunoita, tiskiainetta, työhanskoja ja tulitikkuja) mutta ei turistitavaroita (kosteusvoidetta, siideriä, savuporoleikettä). Noita kaikkia tänään kuitenkin tarvittiin. Päivä mennyt pihapiiriä ja varastoja siivotessa ja järjestellessä, pehtoori on tehnyt puron ylittävää siltaa. Helpottaa talvella veden hakua...

Nieriää savustettiin, nautittiin tsatsikia sen kanssa ja teineille soiteltiin. Semmoista seesteistä.

Keskiviikkoiltapäivä?

Puoleltapäivin oltiin aurinkoisella Hangasojalla. Pyörät esiin liiteristä ja poljettiin Saariselälle. Riekonlinnassa eikä juuri muuallakaan ollut kuin me. Mentiin syömään. Semmoista ei ole täällä paljon tehty: syöty ulkona. Eikä ole paljon keskiviikkoiltapäivisin muutenkaan oltu kaksistaan, eikä kesäkuun alussa Lapissa, eikä aurinkoisessa sääskettömässä keväisessä (koivuissa juuri ja juuri hiirenkorvat) luonnossa Napapiirin pohjoispuolella. Olisi kannattanut – oli sen verran hieno iltapäivä.

Onneksi on vasta lauantai

Jotta minkälainen ilmako?
Tämmönen


Ja onko täällä vielä lunta?
On. On täällä. Riittävästi.


Onko rinteet kunnossa ja onko jonoja?
On ja ei.


Onneksi on vasta lauantai.

Valokuvatorstai:Humiseva harju

Ei ole oikeastaan harju, - on tunturi.
Eikä edes humise, - tänään (12.4.) on tyven ja on hiljaista.
(kannattaa klikata isommaksi)

Lomaperjantai

Aurinkoa ja flunssatonta oloa. Mökkiviikko kohta vietetty. Aivan erilainen loma kuin ennen, mutta ei valittamista nytkään. Voisinpa lähettää kuvan!

Myötätuulessa ja pakkasessa

Torstaina matka mökille mielettömässä myrskyssä (karmein keli ikinä!) pisti miettimään kannattaako mokoma! Kun reilun kuuden tunnin jälkeen oltiin lumisen mökin pihassa tiesin että kannatti. Takkaan tuli ja ah, sitä mielen tyyneyttä.

PE aamuna nukuttiin käsittämättömän myöhään: jo hieman valoa kajasti. Lumitöihin siis. Kaksi tuntia puskin lumilinkoa pitkin pihapiiriä ja polkuja saunalle, purolle, liiteriin, tielle ja mietin hikipäässä, että mikä hitto lumilingon idea oikein on: puskea raskasta konetta joka pitää mieletöntä meteliä. Puskea sillä koneella lunta, ja välillä kiskoa se hangesta irti ja kaikki mikä mylläyksestä on seurauksena itse ja koko tienoo on lingotun lumen peitossa! Insinööripehtoori sitten pysähtyi oikein katsomaan touhujani: toinen linkoussiipi on irti ja kuopii maata, mitä ei helpota se, että hökötyksestä on kumit täysin tyhjinä. Jotta semmoista. No insinöörioperatioiden jälkeen masiinasta oli tosiaan hyötyä ja linkoilin sitten riemuissani mökkitienkin.

Rautasauna ja Ritz sen jälkeen tekivät autuuden. Ja Kuopuksen matikanopiskelu oli ennenkuulumatonta. Mutta kyllähän se lämmitti. Kuten myös Esikoisen tulo 23.45 Eskelisellä. Ollaan eka kertaa Myötätuulessa neljästään, vain neljästään. Mukava.

LA aamuna pakkasmittari näyttää - 24 C. Niin että se siitä mäkeen menosta. Tarkastelin aamupäivän opiskelijoiden arjen harjoitustehtäviä. Merkillistä että ovat lukeneet saman artikkelin ja olleet samalla luennolla. 50 erilaista analyysiä!

Iltapäivällä ajeltiin Kaunispään huipulle, jossa viima oli tehdä kuvaamisesta tuskaa. Mutta pojan kanssa kilpaa otoksia napsittiin. Sininen valo huikea! Kaamos on ohi: aurinko on 4,55 tuntia horisontin yläpuolella. Illaksi lammaspaistia ja laskiaspullia. Amaronea ja oleilua. Lukemista ja käsitöitä.

SU Pakkasta pari astetta nokkiin eiliseen. Huh! Lähdettiin käymään Kakslauttasen Iglukylässä.

Ja muitakin pieniä pyrähdyksiä ulkona. Hangasojalla ei muita kuin me. Rauhaa riitti. Kaunista luontoa. Ja elämisen riemua ja tuskaa: kuulin, että nuoruusvuosien tuttu menehtynyt syöpään viime maanantaina. Carpe diem ja pala kurkussa.

MA kotiin. Eipä olis voinut vähempää kiinnostaa.

TI töissä huomasin olleeni kaksi päivää pois virkapaikalta. Jonoksi asti piipahtelijoita. Etten ihan turhaan sitten sinne palannut.