Loppulause loman lopuksi

Suorituslista ennen loman alkua oli pitkä. Autotallin ”sisustus” on oikeastaan ainoa tekemättä jäänyt. Sekin kohta listassani, jossa luki ”Älä suorita”, on toteutunut aika hyvin. Samalla kun ajatuksissani jo kokoan listaa syksyn töistä, on tullut mietittyä kuluneen ennätyspitkän lomajakson mennyttä. Kesän top 10, jotta niinkuin yhteenveto muistoista. ”Elämä ei ole menneet päivät, vaan mitä niistä muistamme…”  

1) Perheen nuorten kanssa ollaan oltu yhdessä tavattoman vähän, – ja pehtoorin kanssa enemmän kuin koskaan. 

2) Olen liikkunut tavallista vähemmän. Korkeintaan yksi rullislenkki tai salikäynti tai lenkki/päivä. Ja lintsauspäiviäkin on monia, mikä tuntuu valitessa huomisia työvaatteita! Mikään ei mahdu päälle! 

3) Myötätuulessa on oltu paljon. Kesän highlighteja on tietty vietetty siellä: nuorten kanssa, ystävien kanssa, kaksistaan. Mökki on niii-in hyvä asia. Suurenmoinen. Absolutely!  

4) Emme ole vierailleet oikein missään. Ei kotimaanmatkailua eikä kyläilyä. [Toisaalta meilläkin on käynyt poikkeuksellisen vähän vieraita, jos ei lasketa La Festan avajaisia, Lakkiaisia ja Kalaaseja ja tulevia BO:n rapukestejä... ;)] 

5) Kolmen päivän Riikan reissu oli hyvä ja ainoa ulkomaanreissu. Vain kolme yötä ulkomailla! Eikä sielläkään lapset mukana. [tämä kohta koskee tosin vasta ”virallista” kesälomaa, ei koko virkavapautta.] 

6) Olen ollut yksin liian vähän. Olen intterveppaillut ja photoshoppaillut liian paljon.  

7) On ollut kylmä ja sateinen kesä. Ei montakaan hellepäivää kotipiazzalla. Siispä: onpas meillä siistiä! Syväpuhdasta suorastaan!  
8) En ole tehnyt töitä: ei yhtään kesäjuhlaesitelmää, ei yhtään arkistopäivää, ei yhtään ”pakko-lukea-tämä-tutkimus”, ei yhtään abstraktia artikkelikokoelmaa varten. Ei mitään. Bravo! [tämäkin kohta koskee tosin vasta ”virallista” kesälomaa, ei koko virkavapautta.] 

9) Olen tuhlannut hyvin vähän. En ole edes juuri käynyt kaupungissa. En ole ostanut mitään suurta, enkä oikeastaan mitään pientäkään. Ruokaa tietysti, ja kuohuvaa. Ja nekin tuntuvat valitessa huomisia työvaatteita. Mikään ei todellakaan mahdu päälle!  

10) Mma Rawotswen tutkimuksia ja muuta ”ulkoeurooppalaista” kirjallisuutta on tullut luettua tavallista enemmän. Telkkaria katsottua tavallistakin vähemmän [lue: ei ollenkaan].

Onnen rippuja ja mieleen jääviä tuokioita on ollut yllin kyllin. Loma on tehnyt tehtävänsä, hyvä loma, erilainen loma: huomenna hyvä jo mennä töihin.

Tänään julkistan!

Olen syksyn harjoitellut kirjoittamaan päiväkirjaani lyhyesti. Harjoitellut digikuvaamaan. Ottanut tuhansia kuvia ja koettanut kirjoittaa vain satoja sanoja. Vastoin suuria sanojani (Blogit-eivät-ole-mun-juttu!) olen avannut itselleni blogin näitä harjoituksia varten. Ks. syyskuun ensimmäinen viesti.

Tänään julkistan blogini. Laitan näkyville. Miksikö?

Blogit eivät ole mun juttu!

Niinhän minä olen väittänyt. Olen väittänyt, etteivät blogit ole mun juttu, WWW-julkaisu ja päiväkirjat ovat, mutta eivät blogit. Nyt olen kuitenkin antamassa periksi, koska

1) kirjoitan ja puhun työssäni ja elämässäni turhan monisanaisesti. Nyt opettelen sanomaan asiani lyhyesti.

2) Päiväkirjoihini kuluu monia kymmeniä minuutteja päivittäin, enkä ikinä jaksa lukea tolkuttomia sepustuksiani, vaikka joskus mieluusti palaisinkin johonkin hetkeen: "mitä mietin, mitä tein, mitä aioin?" Nyt opettelen kirjaaman olennaisen.

3) Mahdollisuus liittää kuvia mukaan ehkä helpottaa elämäni dokumentointia. Muistikuvienkin tallentumista.

4) Olen pitkään ihaillut bloggaajien Valokuvatorstai-ideaa ja toteutusta. Ja nyt kun opettelen myös kuvaamaan, käytän tätä blogia julkaisuun.

5) Tässä yritän sanoa jotain lyhyesti ja kertoa kuvilla enemmän.

Aloitan - lyhyesti!

la 1.9. Onneksi on huono ilma: voin sen varjolla istua päivän koneella ja tehdä uusia www-sivuja.

su 2.9. Viikonlopun webbailun jälkeen julkaisin Toscana-sivuston. Olen aika tyytyväinen.

ma 3.9. Kiimingissä: minulta oli pyydetty 5–10 minuutin näyttelynavausta. Puhuin puoli tuntia! SEKIN saa ryhtymään tähän bloggausyritykseen. Opettelen kirjoittamaan, puhumaan lyhyesti.

ti 4.9. Reklamaatiorumba Interhomen kanssa vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä.

ke 5.9. Aamulla salille lähtiessä auton ikkunat jäässä ja mittari näytti -0 C. Uudet opiskelijat: aina vaan nuorempia!

to 6.9. – Kirjoittaisinko sairaslomaa tämän poskiontelotulehduksen vuoksi? - Niinku miks?

pe 7.9. En tiedä, miten kotiin pääsee ja sieltä pois: piha on kuin taistelun jäljiltä.


Kiirekö?

la 8.9. Päivän ohjelmassa piti olla artikkelin kirjoittamista: tein paljon muutakin vaikka olisin halunnut ulkoilla ja shopata.

su 9.9. Onneksi oli kutsu Pirjolle viininmaisteluun. Sepä pelasti päivän ja mahdollisti pyöräilyn upeassa syyssäässä.

ma 10.9. Yhtä aikaa artikkeli Otavaan, uudet opiskelijat, proseminaarin aloitus. Elmerin lääkäri. Pankissa paperiasiat. Yhtä aikaa kaikki.

ti 11.9. Nuoria opiskelijoita kertomassa minulle mitä aikovat isona. - Tutkijaksi? - Oletko varma? Monta nuorta, monia unelmia, - yritin olla murskaamatta yhtäkään.

ke 12.09. Aamusta yöhön kirjoittamista. Ja pitäisi kirjoittaa lyhyesti. Artikkelin pituus on tällä hetkellä viisi liuskaa, saa olla korkeintaan kolme. Minähän sanoin etten osaa kirjoittaa LYHYESTI!

to 13.09. Että se on hyvä mieli kun saa artikkelin lähtemään. Saa tehdyksi. Saa valmiiksi. Ja illalla: Ciao! Italian kurssi alkoi.

pe 14.9. Lean ja Raimon kanssa kohti Pohjoista. Myötätuuleen, lenkille ja saunaan. Mukavan rauhallista.


Ulkoilua ja webbailua

la 15.9. Ruijanpolkua kohti Kiilopäätä, takaisin Ahopään rakan kautta: 4 t. Illalla oltiin sankareita, sauna ja sapusta ansaittu.

su 16.9. Kelpo kelissä, ruskaisilla tuntureilla käveltiin. Luttojoen vartta, Kaunispään rinnettä, Saariselän keskustaa. Myötätuulen takkatulen loimussa lasten kasvatus ja rakentaminen, viini ja vanheminen veivät monta tuntia ennen kuin tulivat käsitellyksi perin juurin.

ma 17.9. Ajomatka kotiin sujui. Suunnilleen suoraan kampaajalle: minulla ei ole koskaan ollut näin lyhyt tukka. Muka nuorentaa, niskaa tämä paleltaa.

ti 18.9. Illat menee vielä www-sivuremontissa. Nykyisin en enää juurikaan tee töitä kotona, mutta koneen ääressä tunnun silti olevan. Ainakin perheen huomautuksista päätellen…

ke 19.9. Toimikuntia, palavereita, HOPSeja, huomisen puheenvuoron valmistelua.

to 20.9. Helsingissä Paikallishistoria-seminaari. Itseäni paremmassa seurassa paneelissa, mutta oikein antoisa päivä.

pe 21.9. Rauhallinen perjantai, kotona ja töissä paljon pieniä rästejä, jotka on ihana saada pois.


Hämmästyttää, kummastuttaa

la 22.9. Kummallista kun ei ole haravointia. Kummallista kun ei oikeastaan ole pihaa. Autotalliremontti ja ”festari”-laajennus ovat tehneet puutarhastamme vallihaudan!

su 23.9. Täytyy kävellä näin, täytyy kävellä näin. Ja eiku kamera mukaan!

ma 24.9. Että minua raivostuttaa pikkusieluisuus, kateus, katkeruus, "hyvähän-se-sinun-on" -asenne, vaikka hittojakaan tiedä mistään minun "hyvähän se on!" -asioistani!

ti 25.9. Suunnaton väsymys ei estänyt katsomasta Sopranosien paluuta.

ke 26.9. Meidän esikoisemme on täysi-ikäinen. Nyt jo!

to 27.9. Tompan kanssa käytiin ihotautilääkärillä. Aloitettiin sellainen rankka tablettikuuri kuin Santrikallakin oli. Onhan niitä nykyään keinoja, ei vaan meidän finninaamojen aikana: oli vaan Clearsillia ja peitepuikko, jotka molemmat vaan pahensivat asiaa.

pe 28.9. Töisssä mukavan rauhallista. Saara lähti illalla baariin, kyllähän se minusta tuntuu vähintäänkin ennenaikaiselta.