Iltasella käytiin etsimässä Saaralle rantasandaaleja, löydettiinkin, heti kun myyjäpoika oli löytänyt varaston. Tai tarkemmin ottaen varastosta, mutta kun täkäläisten englannin kieli on aikas onnetonta. Pay there right. Maksakaa tuonne oikealle, mutta kun se äännetään kiinan aksentilla siitä tulee maksakaa kevyesti – niinpä ensin hieman mietin.
Kävimme sitten vielä helmitavaratalossa: aitoja, feikkejä, tukku- ja irtotavaraa, valkoisia, mustia, helmiäisiä, muovisia, kaikenlaisia helmiä ja muita koruja Oulun Stockan kokoinen talo täynnä. Saaralle setti löytyikin. Mutta vaatteita ei löydetty, Saara toivoi kaimaansa shoppailuavuksi ja esivalitsijaksi.
Olimme lopulta kohtuullisen uupuneita, skippasimme illallisen ja ostimme hotelliin vähän suolaista … Ja pimpom: oven takana kakun tuoja. Iso kermakakku! No pistettiin kahden hengen pilheet pystyyn, tyär aloitti oman stand-up -shownsa ja minä simahdin jo ennen yhtätoista. Tytär jäi odattamaan mesetysseuraa ja oli viesteillyt puoleen yöhön.
Lentokentälle varhain. Siirtymistä paikasta toiseen, jonottamista, odottamista, lento 1½ tuntia etelään, meren rantaan. Jo lentokentällä hillittömän kuuma. Sitähän me oltiin tultu hakemaan. Aurinkoa ja lämpöä. Kännykkä piippasi aika tiuhaan, … ;) Ja puoli kolmen aikaan oltiin hotellihuoneessa. En ole koskaan ollut näin hienossa hotellissa. Ja huoneessa hieno trooppisten hedelmien vati … hotellin respa väki oli lukenut passin päivämäärät tarkasti … ;)
NYT näkymä ikkunasta on parempi …
Äkkiä bikinit päälle ja altaalle. Merivesi lämmintä, altaiden vesi melkein liiankin lämmintä. Noh, uhrauduimme… Täällä on valtavan hotellin mittasuhteet huomioiden vähän väkeä. Venäläisiä (en ole enää ainoa ISO nainen lähiseudulla) ja hongkongilaisia ja (varakkaita) kiinalaisia. Kahlasin meressä, ”uusi meri” on turkoosinen. Saaren eteläreunaa kiertää valkoinen hiekka…
.ize -kalaravintola on hotellikompleksin keskellä: sinne juhlapäivälliselle. Ei tarvinnut itse laittaa, mutta kyllä perhettä ja ystäviä – pakomatkasta huolimatta – oli ikävä. Kovin erilainen kekkeri kuin pehtoorilla viime vuonna Toscanassa… Mutta eipä meillä Saarankaan kanssa ollut vaikea juhlistaa päivää. Ja ruoka: kuvasta näkyy, mitä söin!
Parasta lobsteria ikinä! Eihän todellakaan enää puhuta edullisesta eineestä, mutta olihan hieno illallinen. Turhankin nopeaa ohi. Kaskaat laulavat täälläkin, kuu on ”selällään”, meillä viikko tällä paratiisisaarella edessä, toivottavasti paistaa…
Reissun ”suorittaminen” on nyt ohi. Olen jouten loppuviikon, yritän ainakin. Aamu-uinnille ... ja sitten …
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti