Syksyn kuulaana sunnuntaina hautausmaalla kerrotaan kuiskaten menneistä, muistoista. Kuiskeen voi melkein nähdä, eikö?
torstaina, kesäkuuta 26, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
- TUULESTATEMMATTU
- Opettelen sanomaan asiani lyhyesti, siksi tämä blogi. Lyhyesti arjesta ja juhlasta - juhlasta arjessa. Arkeen kuuluvat perhe ja ruoka - siis reseptejä. Työ ja reissaaminen ovat välillä juhlaa, välillä arkea. Niistäkin täällä. Ja kuvia. Arjesta ja juhlasta. Ruoasta ja reissuista.
Täytyy nauttia matkalla olosta, eikä aina vain vartoa perille pääsyä.
Kävijöitä 26.6.2008 lähtien
5 kommenttia:
Paikka, jossa väkisinkin puhe muuttuu kuiskeeksi - hyvä kuva haasteeseen.
Kauniisti valo lankeaa kuvaan. On ihmeellistä, että tuolla kukaan ei yleensä huuda, vain kuiskitaan.
Inkivääri ja Savisuti: sen lisäksi että hautausmaalla on hiljaista, siellä tulee myös "hiljainen" olo. Sellainen rauhallinen.
Tämä oli hieno idea. Terveisin Leijonainen - uusi täällä
Kiitos, leijonainen.
Lähetä kommentti