Oli ihan sattuma, että kohtasimme!
(klikkaamalla kuva suurenee)
torstaina, kesäkuuta 12, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
- TUULESTATEMMATTU
- Opettelen sanomaan asiani lyhyesti, siksi tämä blogi. Lyhyesti arjesta ja juhlasta - juhlasta arjessa. Arkeen kuuluvat perhe ja ruoka - siis reseptejä. Työ ja reissaaminen ovat välillä juhlaa, välillä arkea. Niistäkin täällä. Ja kuvia. Arjesta ja juhlasta. Ruoasta ja reissuista.
Täytyy nauttia matkalla olosta, eikä aina vain vartoa perille pääsyä.
Kävijöitä 26.6.2008 lähtien
8 kommenttia:
Wow, hienosti tehty, kaikki yksityiskohdat paikallaan.
Hih, kumpi ehti ensin napata kuvan? :) Hieno sattuma, että kohtasitte. :)
Kuin kolleegan olisit sattumalta kohdannut, vai?
savisuti: minäkin pidin patsaan viimeistelystä, ja tuo asento on NIIIIN oikea. Pronssipatsaita, isoja, pieniä, lapsia, aikuisia kuvaavia oli Kantonissa paljon. Tuo kuvaaja tietysti kolahti!
Tarjuska: kyllä tämä pronssinen ammmaattikuvaajalta vaikuttava oli minua ennen valmiina...
aimarii: melkein, mutta kantonilainen pronssikaveri näyttää ammattilaiselta, minä vain opetteleva harrastelija...
Missä tällanen hieno patsas mahtaaneeko ollakkaan, kaikki valokuvaajat saaneet siinä oman patsaan,vaikka monet vielä ihan harrastelijakuvaajia kuitenkin,mutta silti,että ihan oikeen patsaan meitä varten?
Hieno kuva!
Luulenpa että kaveri käyttää todella pitkää valotusaikaa. ;-)
Harakka: Pronssikuvaaja on Gungzhoussa (siis Kiinassa,Kantonissa)pienellä Shumian saarella. Ympäri Kantonia oli ihmisiä kuvaavia pronssipatsaita. Yleensä tekemässä jotain. Oikein viehättäviä...
Pekka: valotusaika on varmasti pitkä, mutta eikös vain asento ole hyvä ja vakaa, juuri sellainen kun polvelta kuvatessa tulisi olla?
Asento on todella luonnollinen ja hämärässä tätä luulisi helposti oikeaksi ihmiseksi. ;-)
Lähetä kommentti