Aamiaista aasialaisittain ja ..

On maanantaiaamu, kahdeksan paikallista aikaa. Hiltonin parvekkeella läppäri sylissä istuskelen. Meren kohinaa, palmujen kahistessa tuulessa ja uima-altaiden purojen kohinan yli alkaa yhtäkkiä kuulua ruohonleikkurin ääni. Yhtäkkiä tosi hyvä olo, kun mennään täältä kotiin, edessä ei ole pimeä, työteliäs talvi vaan kesä ja uusi nurmi meilläkin. Kasvimaata ja kesäkukkia pääsen laittamaan jo ensi viikolla, … Mullan tuoksu … Mutta nautinpa nyt ensin tästä.

Kohta lähdemme aamiaiselle, joka tässä hotellissa on valtava maailman eri kolkkien aamiaiskulttuurien sekoitus. On paahtoleipää ja marmeladia, mikä ei koske meitä, on japanilaisten misokeittoa lisukkeineen, joka ei sekään ole meidän juttu, amerikkalaisille pancakes and walnut syrop, on englantilaisten minulle käsittämätön papu-pekoni-paistettu muna -aamiainen, sitten on erikseen pöytä jossa on baakkelsia: munkkeja, kakkua, muffinseja, pullaa, piirakkaa, leivoksia, bageleita, keksejä, ja Tomppa huom: suklaacroissanteja. Ja tietysti jäätelöä kastikkeineen. Sitten monenlaisia dim sumeja, paikallisia pieniä nyyttejä (joita on kuulemma olemassa tuhansia erilaisia versioita) joista pidän kovasti. Vähän raviolin näköisiä ja makuisia. Tosin perjantain juhlaillallisella ne olivat gourmet versiona: pieni nyytti (ihan kuin Roope Ankan rahasäkit, jotka oli täytetty mädillä ja ruohosipulilla ja jollain tahnalla. Aamiaisella on myös kevätkääryleitä, joka aamu eri täytteellä. Kevätkääryleitä ja paistettuja nuudeleita aamiaiseksi! - en olisi ennen tätä reissua uskonut, että ne maistuvat, mutta kyllä vain maistuvat. Ja hedelmiä. Täällä on trooppisia hedelmiä, joita en ole koskaan nähnyt. Mm. mangostani oli semmoinen etten ole ihana varma söinkö sen ”oikein” (siis hedelmän sisältä sellaisen hieman epämääräisen litkun,) mutta testattu on. Jollei aamiaisbuffesta löydy mieluista einetta, jos vaikka jollekin iskisi puuron tarve tai amerikkalaisten vohveleiden sijasta haluaisikin belgialaisia niin tilaamalla sitten saa niitäkin. Ja aamiaisravintolassa on – tietty – munakkaan ja lettujenpaistajat koko ajan paikalla. Yritän pistää kuvasivua huomenissa….

Siis aamiaisen jälkeen emme juuri muuta ruokaa tarvi. Hedelmiä tai pinacolada ja niillä kyllä iltaruokaan asti pärjätään huippuaamisen jälkeen.

Tänään allaspäivä, pilvistä, tuulista mutta + 30 C. Uintia, lukemista, tuhannen rentoutumista. Välillä kävin hotellin Spassa hieronnassa. Reissua edeltävä rupeama oli niin hektinen että minulle välttämätön hieronta jäi parilta kuukaudelta väliin ja nyt kun siihen oli täällä mahdollisuus, menin. Sitä tyyneyttä, rentoutta, feng suita, solisevia puroja, hyviä tuoksuja, ylellistä oloa! Eikä mikään sivelyhieronta vaan oikeasti lihakset on nyt pehmitetty. Ah, onnea!

Nyt lähdemme Sanyan kaupunkiin, sen lomakeskusosaan. Katsastelemaan paikkoja ja syömään, ja sitten minun on lunastatteva lupaukseni lähteä tyttäreni kanssa baariin, eli se on diskoilta!

PS. täällä ei ole maanjäristyksestä tietoakaan, joten olkaa huoleti.

Sunnuntain lokoisaa oloa

Eihän me mihinkään diskoon jaksettu – kumpikaan! – eilen lähteä. Kierreltiin katselemassa hotelliamme, lueskeltiin lomakirjaa Lobby-hallissa, sinniteltiin melkein puoli kahdeksaan ja sitten illalliselle. Kiinalaista, - yllättävää, eikö? Tilattiin scampeja, kanaa, munakoisoa, herkkusieniä kaikkia niitä astialliset ja mi fai (= riisiä). Hetken nautiskeltuamme, tarjoilija: Do you wanna a pork? - miten niin tarvittaisiin haarukka? Kiinassa ollaan ja tikuilla syödään, eikö?

Täällä ruoka on hyvää, ja täällä Etelä-Kiinassa on – tietysti – kantonilainen keittiö vallalla. Monista Kiinan eri alueiden keittiöstä juuri tämä kantonilainen on maailmanlaajuisesti tunnetuin. MUTTA: kantonilaisessa keittiössä ei oikeasti käytetä glutamaattia niin kuin ainakin Oulun kiinalaisissa järkiään käytetään. Glutamaatti antaa ruoalle aromia, - jollei sitä siinä muutoin ole. Täällä on makua ilman lisättyä glutamaattiakin. Minä innostuin ja tilasin jälkkäriäkin – kun perheen jälkiruokavastaavat P & T ovat poissa on jonkun yritettävä pitää yllä jälkkärinsyöntiä. Ja kyllä kannatti: mangomousse kookosliemen kanssa oli oikein hyvää, sitä oli sopivasti eikä se ollut liian makeaa. Hainanin saari on ainoa alue Kiinassa joka tuottaa kookosta ja se kyllä näkyy ruokalistassa ja karkkihyllyssä. Ei haittaa minua, pidän kovasti kookoksesta.

Viiniä täällä ei juuri harrasteta – paitsi turistit. Mikä sitten näkyy mm. ravintoloissa tavassa jolla tarjoilijat avaavat viinipullon. VIELÄ en ole kertaakaan (niistä kahdesta kerrasta kun viiniä on tilattua) sanonut, että annappa kun minä! Onhan sen verran tuskaista vääntämistä.

Soiteltiin sitten kotiin ja nukahdettiin suunnilleen välittömästi kun huoneeseen päästiin, herätäksemme kello seitsemän! Joku mies soittaa kahdesti – puhelimella! Minä osasin kirota unissani englanniksi. Ei huonosti, vai?

Tänään sain Saarankin aamiaisseuraksi. Pilvisessä aamussa mietittiin päivän ohjelmaa: kun ei kerran paista lähdetään tutustumaan saaren eteläosan ”pikkukaupunkiin”. Sanyassa on ”vain” 450 000 asukasta. Siis sinne taksilla vai bussilla? Törsätään ja mennään taksilla. Noin 30 km ja puolisen tuntia suuntaansa teki 60 yuania eli noin kuusi euroa. Melkein kolme tuntia saatiin kulumaan: kameran linssin suoja ja aurinkorasvaa apteekista (kokemus sinänsä!!) … Katujen ylittäminen oli riskaabelia: ei mitään liikennesääntöjä ja tööttääminen melkoista. Takaisin hotellille vastenmielisen näköisen taksarin kyydillä. Ei, ei pelottanut, mutta oikeasti … Olis edes pessyt hampaat… Huh!

Hotellissa vähän miettimistä: mitä nyt! Ei paista eikä jaksaisi lukeakaan. Siis uimaan! EI altaaalle vaan mereen! Etelä-Kiinan meressä on ainakin täällä valkoinen hiekkapohja ja suht suolaista vettä. Aikamme siellä tolskattuamme altaaseen uintilenkille.

Illan ohjelmaksi kävely läheiseen (3,5 km) ostariin. yllävänkin hieno. Äitienpäiväillallinen Zen Chinese Cuisine -ravintolassa. Mereneläviä (abalon) ja sellaisia nuudeleita etten ole koskaan nähnyt. Paikalliset metelöivät (vaikka oli valkoisten pöytäliinojen paikka), polttivat tupakka kesken aterian, joivat jopa viiniä, eivätkä tuijottaneet vaikka söimme puikoilla!

Subtrooppinen sää ja kasvillisuus

Yöllä joku soitti huoneemme ovikelloa, monesti. Venäläiset metelöivät tullessaan baarista, ja meillä oli kuuma (NYT vasta osaan säätää ilmastointilaitetta), joten pätkittäiseksi meni nukkuminen. Aamuyöstä satoikin kovasti, mutta kahdeksan jälkeen kun kävelin merenrannassa oli jo melkein aurinkoista. Altaalle uimaan, ja sitten aamiainen. Taas räpsähti vettä, mutta kun esikoinen heräsi kymmenen jälkeen oli hyvä lähteä altaalle. Välillä paistoi, välillä oli pilvessä, kunnon 15 minuutin sadekuurokin pidettiin aurinkovarjon alla… mutta koko ajan lämmintä 30 ja risat. Siitä huolimatta Santrikka jaksoi lukea pääsykokeisiin, minä käveleskelin kauniilla allasalueella ja Etelä-Kiinan meren (mitenhän se kirjoitetaan oikein?) rannalla ja otin kymmeniä kuvia.

Kiinnostus nurmikoihin ja niiden hoitoon on tähän aikaan vuodesta minussa sisäänrakennettuna: nyt kun pehtoori on näistä huolehtimassa ilman kokenutta kärräysapua kuvasin malliksi tämän subtrooppisen alueen puutarhaa… Onhan kyllä kaunista. Ja mangoldit tuoksuivat aamu-uinnilla huumaavasti…

Allasbaarissa nautittiin lounaaksi salaattia ja hedelmiä, palvelu on täällä ollut joka paikassa (paitsi eilen lentokoneessa) ja varsinkin tässä hotellissa todella ystävällistä. Kerrosvalvoja käy pari kertaa päivässä kysymässä että onhan tarpeeksi siistiä ja onhan kaikkea mitä tarvitaan. Ja palatessa huoneeseen oli taas odottamassa matkanjärjestäjän lahja, Aurinkomatkat toivotti hyvää juhlaviikkoa ja Great Wall Cabernet Sauvignon (vuosikertaa 1999!) oli ”olohuoneemme” pöydällä… BO:n kanssa onkin ko. viini testattu Taijen MBA-matkan tuliaisina, eikö vain? Ja eikös kiinalaiset viinit pärjänneet arvostelussamme monille kreikkalaisille…

Päivälliselle lähtöä odotellessa, Saaran vuorostaan mentyä uintilenkille, värkkäilin kuvasivun muutamista tämän päivän otoksista….

http://www.satokangas.fi/Matka/Kiina/Kiina.htm

(voisiko joku kuitata, että aukeaako? )

Tänään ensimmäinen tosi rauhallinen päivä, saapa nähdä mitä illasta tulee, sillä esikoinen on uhannut viedä minut diskoilemaan tänään… Miten sitä tällä iällä enää jaksaa…?

9.5.

Mietin tuossa päivällä miksi käytän aamuisin aikaa tukan föönaamiseen. Shampoo, hoitoaine, muotovaahto, tasoittelugeeli ja lakka – ja yhtäkaikki: pää kuin Parker-Bowlesilla! Järkyttävä pehko. Tässä kosteassa ilmanalassa luonnonkiharat heräävät. Niin kuin en muutenkin erottuisi täällä mustien, pienien, sirojen kiinalaisten keskellä. Yläpuolella itse asiassa. Ja sitten kun saattaisin jäädäkin hetkeksi vaille huomiota, ison kokoni takia, niin sitten tyttäreni kerää – nuorten miesten – avoimen tuijotuksen. Eikä hän tee sitä todellakaan kokonsa takia, vaan erilaisuutensa.

Iltasella käytiin etsimässä Saaralle rantasandaaleja, löydettiinkin, heti kun myyjäpoika oli löytänyt varaston. Tai tarkemmin ottaen varastosta, mutta kun täkäläisten englannin kieli on aikas onnetonta. Pay there right. Maksakaa tuonne oikealle, mutta kun se äännetään kiinan aksentilla siitä tulee maksakaa kevyesti – niinpä ensin hieman mietin.

Kävimme sitten vielä helmitavaratalossa: aitoja, feikkejä, tukku- ja irtotavaraa, valkoisia, mustia, helmiäisiä, muovisia, kaikenlaisia helmiä ja muita koruja Oulun Stockan kokoinen talo täynnä. Saaralle setti löytyikin. Mutta vaatteita ei löydetty, Saara toivoi kaimaansa shoppailuavuksi ja esivalitsijaksi.

Olimme lopulta kohtuullisen uupuneita, skippasimme illallisen ja ostimme hotelliin vähän suolaista … Ja pimpom: oven takana kakun tuoja. Iso kermakakku! No pistettiin kahden hengen pilheet pystyyn, tyär aloitti oman stand-up -shownsa ja minä simahdin jo ennen yhtätoista. Tytär jäi odattamaan mesetysseuraa ja oli viesteillyt puoleen yöhön.

Lentokentälle varhain. Siirtymistä paikasta toiseen, jonottamista, odottamista, lento 1½ tuntia etelään, meren rantaan. Jo lentokentällä hillittömän kuuma. Sitähän me oltiin tultu hakemaan. Aurinkoa ja lämpöä. Kännykkä piippasi aika tiuhaan, … ;) Ja puoli kolmen aikaan oltiin hotellihuoneessa. En ole koskaan ollut näin hienossa hotellissa. Ja huoneessa hieno trooppisten hedelmien vati … hotellin respa väki oli lukenut passin päivämäärät tarkasti … ;)

NYT näkymä ikkunasta on parempi …

Äkkiä bikinit päälle ja altaalle. Merivesi lämmintä, altaiden vesi melkein liiankin lämmintä. Noh, uhrauduimme… Täällä on valtavan hotellin mittasuhteet huomioiden vähän väkeä. Venäläisiä (en ole enää ainoa ISO nainen lähiseudulla) ja hongkongilaisia ja (varakkaita) kiinalaisia. Kahlasin meressä, ”uusi meri” on turkoosinen. Saaren eteläreunaa kiertää valkoinen hiekka…

.ize -kalaravintola on hotellikompleksin keskellä: sinne juhlapäivälliselle. Ei tarvinnut itse laittaa, mutta kyllä perhettä ja ystäviä – pakomatkasta huolimatta – oli ikävä. Kovin erilainen kekkeri kuin pehtoorilla viime vuonna Toscanassa… Mutta eipä meillä Saarankaan kanssa ollut vaikea juhlistaa päivää. Ja ruoka: kuvasta näkyy, mitä söin!

Parasta lobsteria ikinä! Eihän todellakaan enää puhuta edullisesta eineestä, mutta olihan hieno illallinen. Turhankin nopeaa ohi. Kaskaat laulavat täälläkin, kuu on ”selällään”, meillä viikko tällä paratiisisaarella edessä, toivottavasti paistaa…

Reissun ”suorittaminen” on nyt ohi. Olen jouten loppuviikon, yritän ainakin. Aamu-uinnille ... ja sitten …

Saitterilta

Kahdeksan tuntia. Bussissa ja kävelllen. Ei satanut, vaikka säätiedostus oli niin uhannut. Oli yli + 30 C. Pilvistä ja paistetta ja oli kuuma! Temppeli, silkkikauppa (murmelille löytyi äitienpäivälahja!), museo, markkinat, lounas, puisto…Puisto, jossa pelattiin jalkasulkapalloa ja jossa oli tanssit! (KUVIA KANNATTAA KLIKATA: AUKEAVAT ISOMPINA)

Lounaalla syötiin kaikenlaista hyvää, pöytäseurueessa (matkalla olevat tuntuvat kaikki olleen enemmän tai vähemmän eksoottisissa matkakohteissa, siis ei mitään Kanarian-kävijöitä nämä) vain pohdittiin sitä yhtä annosta, ettei se sitten vain ollut käärmettä!

Tutustuttiin hautaan ajalta 130 eaa. Kuningas Zhao Moon hauta. Kuningas oli haudattu yli tuhannen arvoesineensä ja tykötarpeensa kanssa. Jalkavaimot ja keittiöhenkilökunta mukaan lukien. Kaikki muut elävinä – tietty. Hienoja arvoesineitä oli nuorena kuolleella hallitsijalla mukanaan. Tuli mieleen – heh! siirtomaapolitiikasta gradunsa tehneelle – että onhan sitä Euroopan ulkopuolellakin vanhaa korkeakulttuuria. Vanhempaa ja korkeampaa? kuin Euroopassa?

Kuuden Banyapuun temppeli oli vaikuttava. Palaan siihen(kin) kunhan saamme sulateltua päivän antia…

Kierroksen jälkeen altaalle tunniksi. Siellä monia eurooppalaisia pariskuntia jotka ovat tulleet tänne hakemaan adoptiolapsen. Heitä katsellessa, saatuani oman esikoiseni matkaseurakseni, mietin kaikenlaista… Adoptioperheitä on aamiaisellakin, ja pienet aasialaislapset ”ulisevat” kuin hädässä olevat eläimet, tai ovat iloisia. Heitä on monia. Mietin kaikenlaista.

Hotellimme ikkunasta näkymä on vähän ankea joten päätimmekin huomenna vaihtaa maisemaa, ja matka jatkuu uuteen kohteeseen. Jos blogin lukijoista joku arvasikin, että Guangzhoussa (eli suomeksi?) on nämä viikon alkupäivät vietetty niin mihin huomenna aamulla varhain lähdemmekään?

Viimeinen päivä suurkaupungin sykkeessä

Jokilaivaristeily Helmijoella oli mitoitettu turhan pitkävetiseksi. Eilinen ilta meni siihen kokonaan. Oli siellä upean näköistä, valtavan pilvenpiirtäjät valaistu toinen toistaan hienommin, ja joen rantaviivakin, mutta olisi ajeluun riittänyt tuntikin.

Nyt ollaan lähdössä kaupunkiseitterille. Koko päiväksi. Sen piti alun perin olla jo eilen, mutta kun olympiasoihtu kulki läpi kaupungin oli keirtoajelu peruttu. Eikä turhaan, kyllä soihtu keräsi katujen varsille varmaan satojatuhansia ihmisiä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, iltapostaukseen asti.

Hämmästyttää, kummastuttaa .. suurta kulkijaa

Ilta käveleskeltiin, paikallinen rotuaari täynnä väkeä ja me. Erilaiset. Kyllä meitä katsellaankin. Kaikki kaupat täynnä vaatteita Saaran kokoisille ihmisille, tai pienemmille - ei minulle.

Kummallista täällä on että jokaisella tuotteella on oma katunsa. On katu, jossa myydään vaakoja ja decantereita ja kaikkea mikä liittyy mittaamiseen. On katu, jolla myydään pelkästään urheilukilpailujen palkintoja, urheiluseurojen viirejä ja kunniakirjoja, on katu, jolla myydään pelkästään kelloja. Feikkikelloja. Ostimme molemmille kellot; Saaralla toimii vielä, minulla ei. Maksoivat kaksi euroa kappale. Katu jossa myytiin lemmikkejä, Elmerille terveiset – et tiedä millaisissa oloissa serkkusi täällä ovat! Siis kilpikonnan poikasia puolenkymmentä samassa pesuvadissa, vieressä häkillinen kissanpentuja ja valmiiksi pussitettuja akvaariokaloja. Huh! Täällä on katu jossa myydään kymmenessä eri liikkeessä pelkästään joulukoristeita. Katu, jossa myydään pelkästään sukkia, ja mitä kaikkea vielä …

Kadut ovat siistejä, liekö täällä roskittaminen sakotettava teko? Edes tupakantumppeja ei näy, ei vaikka täällä tupakoidaan paljon.

No me käveltiin, paljon.

Ja kahdeksan jälkeen taksilla hotellille, peräti 1,5 euroa vaikka taksari ajoi monta kilomertriä pieleen ennen kuin ymmärsi mihin suuntaan pitäisi mennä. Läheisessä pienessä ruokapaikassa kävimme iltapalalla. Hyvää, kevyttä, mutta kuinka paljon ruoan kanssa kaipasinkaan lasillista hyvää kuohuviiniä tai Alsacen valkkaria. Ruoan jälkeen emme kaivanneet kuin unta!

Saara nukkui kellon ympäri, minä en ihan, mutta nyt on jetlag hoideltu. Kuntosali joka eilen käytiin tarkistamiassa oli aina hienompi kuin Toppilan Kunnonpaikka mutta koska kotonakin pääsen aamuisin salille skippasin sen ja nautin aamu-uinnista miljoonkaupungin katolla. Muita ei hotellin altaalla näkynyt. Muutamia työsähköposteja ja sitten jumaliselle aamiaiselle. Pelkästään tuoreilla ananaksilla olisi voinut vatsansa täyttää, olivat ne niin hyviä. Mutta maistoimme toki paikallisiakin erikoisuuksia, tietämättä yhtään mitä söimme. Niin paljon erilaisia makeita leipomuksia oli myös tyrkyllä, että molemmat ajattelimme välittömästi että Tomppakin viihtyisi. ;)

Kun ei kerran vieläkään paistanut otimme hotellin edestä taksin ja suuntasimme kohti opaskirjoista bongattua ostosparatiisia. Maisemat matkalla sinne, samoin liikkeet ”ostarissa” olivat jotain aivan muuta kuin mihin lähikadun, vanhan kaupungin kujilla eilen illalla näimme. Emme koskaan ole olleet niin valtavassa ostosparatiisissa, kahdeksan kerrosta liikkeitä. Kaikkea oli. Ei feikkiä ja sekundaa mutta ei myöskään maailman merkkejä, joita niitä olisi kuulemma ollut vieressä tämän maan suurimmassa ostarissa jossa on kuulemma myös elokuvateattereita, suihkulähteitä, vesiputoksia, luistinrata. Löysimme molemmille kesävaatteita (täällä on jo nyt kesävaate-alet, ja kun lähtöhintakaan ei ole mitenkään huikea, ei rahaa juuri palanut). Kolme tuntia oli meille riittämiin. Alkoi ahistaa, joten taas taksiin ja takaisin hotelliin.

Sinistä taivasta pilkotti kosteuden ja saastekerroksen läpi joten ei muuta kuin altaalle.

Saasteista ja liikenteestä onkin kerrottava, että vaikka tämä miljoonakaupunki onkin, ei täällä ole sellaista pakokaasua ja muuta katkua kuin esimerkiksi Milanossa tai Pietarissa. Ja liikennettä on yllättävänkin vähän, ja se sujuu tavattoman hiljaisesti. Pyöräilijät joita niitäkin on paljon, niin kuin täällä kaikkea, ja jalankulkijat täyttävät ajoratoja ja ylittävät teitä ja risteyksiä vähän miten sattuu mutta silti tööttäykset ovat vähissä. ja silti homma sujuu.

Lounas tuli kuitattua taas mehubaarissa (kuinka erilaista täällä matkailu Saaran kanssa onkaan kuin pehtoorin kanssa Italiassa! Ei syödä joka välissä jotain pientä eikä viiniä ole missään tarjolla. Nyt onkin hankkiuduttava jonnekin paikalliseen ravintolaan syömään. Täällä illasaika on Suomen kaltainen, noin klo 17 – 20 (sen jälkeen kuuulemma ei edes tahdo saada ruokaa…) Tänään emme edes voisi mennä myöhemmin syömään sillä kuuden aikoihin lähdemme jokilaivaristeilylle.

Aika menee niin nopeaan. Tässä iässä.

Huippujuttu

Visa-kortilla kerätyt Finnairin plussapisteet käytettiin mannertenvälisen lennon matkustusluokan korotukseen, ja kyllä kannatti! Kolmen ruokalajin päivällinen oikeista astioista ja hyvät vuosikertaviinit (mm. Joseph Perrierin vintage (2000) shampanja tekivät matkustamisesta juhlaa. Parasta oli että aamuyöhön kestänyt matka voitiin nukkua vakaatasoon aukeavissa isoissa tuoleissa. Saara ei kylläkään malttanut juuri nukkua: katsoi DVD:ltä elokuvia mutta minä nukuin melkein neljä tuntia. Hyvä.

Paikallista aikaa klo 7.00 laskeuduimme vuonna 2004 valmistuneelle komealle lentokentälle. Satoi.

Holiday Inn, johon majoituimme on niin keskellä kaupunkia kuin vain voi. Iso tilava huone ei meitä kauaa pidätellyt, vaan lähdimme tutustumaan ympäristöön. Sadekin kun oli jo lakannut. Lämmintä (+ 22 C) mutta pilvistä. Kulttuuriero – shokkikin! – melkoinen.

Lounasta ei varsinaisesti ollut tarkoitus syödä, mutta kun menimme ”vain jotain pientä huikopalaa haukataksemme” tulimme tilanneeksi munakoisoa ja scampeja portugalilaisittain melkoiset annokset. Jälkkäriksi tuotiin vielä herkullisia hedelmäpaloja. Huikeat 11 euroa yhteensä. Käsin rapuja kuoriessani ja muutenkin saimme paikallisilta melkoisen määrän ihmetteleviä katseita. Tuijottivat suorastaan.

Nyt kun ruokalepo on pidetty ja matkaseuranikin tunteroisen nukkunut lähdemme katsastamaan hotellin katolla olevan uima-altaan ja sitten taas tutustumaan tähän uuteen maahan (minulle 38. maa!).

Pakomatkan alku

Aamuyöstä Suomen aikaa tultiin perille. Finnairin business-luokka on nyt koettu. Päätettiin ettei tästä lähtien muuta käytetäkään kuin sitä, oli se sen verran hulppeaa.

Mulla kauas menolippu on...

Auringon hemmottelu pitkänä viikonloppuna on tehnyt olosta juhlaa. Huomenna juhla jatkuu... Valitettavasti juhlaseura vain vähenee, mutta eiköhän me tyttären kanssa hyvä reissu tehdä. On vaikea tietää miten varautua...

Yritän bloggailla sieltä kaukaa... 

Turhaa

Jos toissapäiväiset juhlat olivatkin hieno juttu, josta olen pitkään hyvillä mielin, niin tänään ei sitten ihan niin hyvin mennytkään. Turhaan tein ruokaa ja käytimme paljon aikaa valmisteluun,... Kaunis sääkö aiheutti viime hetken perumiset? Olihan noita naapureita  kuitenkin ja eksät takuuvarmasti.

Mutikaiset (esikoinen ja kuopus) jotenkin hirmu mukavia tänään. Varsinkin tänään.

Nyt jo ajatukset kohti reissua...

Mennyt ja tuleva

Eilisessä tunnelmassa viipyilyä. Mietin kuinka riippuvainen olen ihmisistä ... Nautittu auringosta (+20C), tekemisestä, pihasta, huomiseen kokkailusta, Piazzasta...  Saaran kanssa jo odotuksesta, ...

En oikeastaan ole tuntenut itseäni työssäni sidotuksi, tai työssä kiinni olevaksi, mutta tänään olen tuntenut itseni käsittämättömän vapaaksi. Kliseistä, mutta olkoot! Levollinen olo joka tapauksessa.

Ja kuitenkin elän eilisessä - ja huomisessa ja maanantaina alkavassa matkassa. Milloin minä opin? Nyt! Carpe diem!

La Festa La Festassa

Vappubrunssi BO:lle ja GSL:lle. Epätodellista. Aurinkoista. Herkullistakin. Kuplivaa. Taas epätodellista. Ikääntymisestäkin mainittiin, mukavin saatesanoin ja lahjuksin.

Kyllähän minusta, meistä oli hulppeaa, että väki viihtyi. Viihtymiseenhän La Festa on tarkoitettukin. Ja ruoka nautittavaksi. Riittikin. Sää ei olisi voinut olla parempi. Ja nämä ihmiset. Ystävät. "Jatkoillakin" :) . Olisi outoa jos valittaisin jostain.

Vappuaatto

Aamuneljästä(!) asti enemmän tai vähemmän liikkeessä. Huominen La Festa La Festassa ja hulppea lämpö pitäneet virkavapaalaista harrastuksen parissa. Teinit kaupungissa, mikä huolettaa, mutta nyt väsyttää...

Piste ja uuden alku

Palautepäivä Raaheen.
Rautaruukki: mielenkiintoinen.
Raahen historia: pientä, viehättävää.
Palaute: kiittävä ja kehittävä.
Artikkeli: valmis! Lähti äsken julkaistavaksi! Päivää etuajassa! Yesh!
Nyt: virkavapaus alkanut!

Ilonrippuja

Aamukuudesta iltakahdeksaan kampuksella. Semma ja kokous. Työkavereiden - mokomien - synttäridelegaatio, ja toinenkin "oppiaineen ottopojat". Puu ja amarone. Varsin mieluisia. Muutoin artikkelia. Nyt väsy. Tässä iässä ei enää turnaus(artikkeli)kestävyyttä ...

Ylikierroksia

"Duracell! ADHD", perhe on kertonut mielipiteensä viikonlopunvietostani. Ehkä ovat oikeassakin. On tullut puuhailtua kaikenlaista. Parasta on, että on kevät. On kevät, vaikka minulla eivät työt olekaan siinä mallissa kuin toivoisin. Se rassaa. Mietinkin tänään, miksi ihmeessä annan näin käydä?

Valmiina juhlaan

Tukka hyvin, kaikki hyvin? Kampaajalla käyty, kulmat kohotettu, hampaat huollettu ja hammaskivi hangattu, lenkillä ahkerasti tepasteltu (aamulla varhain "meidän" rannassa kaunista ja tyyntä).  Juhlakuukausi voisi tulla, paitsi ...

Murmeli syömässä, jälkiruoaksi auringonottoa! Onhan juhlaa jo se että on kevät.

Valokuvatorstai: kotimainen

Juhannussauna Lapin yöttömässä yössä.

Viimeisiä työpäiviä

Eilen Jyväskylässä + 14 C, aktiivisia opiskelijoita kourallinen, vierailijasta hyvin huolehtiva professori ja pysyin annetussa kolmen tunnin aikataulussa! Totta puhuen alan olla kohtuullisen kyllästynyt koko väitöskirjastani puhumiseen. Toivottavasti se ei näkynyt luennoinnissa. Ei niin huono reissu kuitenkaan.

Tänään sälää. Hammaslääkäri ja sälää.

Jo matkakuumetta

Minun piti viimeisteillä huominen opetus. Viimeistelinkö? No en! Seikkailin netissä siellä, missä kahden viikon päästä esikoisen kanssa kohdataan oikeasti uusi kulttuuri. Samalla mietin, josko siellä päivittelisin blogia. Reissupäiväkirjan pätkiähän olen tavallisesti sposteillut lähipiirille mutta jos nyt bloggailisi kun on uusi puhelinkin. Toisaalta kun pakopaikkamme piti olla salaisuus… Ja toisaalta jos/kun reissun jälkeen kuitenkin työstän matkan muistot talteen nettiin. Toisaalta bloggaus olisi reaaliaikainen päiväkirja: kun perheen miehet eivät mukaamme lähde, voisivat blogistakin seurata seikkailuamme.

En ole reissua varten tehnyt pohjatöitä (lue: matkaoppaita plarannut ja paikkaan liittyvää historiaa selvittänyt, en ruokakulttuurin ”pakko-päästä-testaamaan” juttuja etsinyt (viinikultuuri tuskin kovin paljon perehtymistä vaatisikaan)). Muutoinkin valmistelut murto-osa viime kesän Suuresta Toscana Turneesta. Silläkin tavalla kovin erilainen matka tulossa. Mutta sitä ennen vielä Vappu. Ja paljon muuta mukavaa. Ja huomenna aamuvarhaisella Jyväskylään! Ei riemulla rajaa!

Tekemisen meininki

Eilen ja tänään. Eilen kakkuja (jääliläiset kävivät) ja tänään töitä. Molemmat sujuivat. Täyden kuun viikonloppuna kun ei juuri nukuta. Tekemisen meininkiä on riittänyt.

Iltaselta töistä tullessa huusholli täynnä laseja. Riedel is here! Onneksi kaikki ei meille. ;)

Pihalla

Pihalla isoja lumikasoja, joissa raksan roskia, jäätä, sahanpuruja,  ... niitä pari tuntia lapioituani kovin keväisessä kelissä pehtoorin maalatessa ulkopaneeleita, aloin uupua (kaukana vuodet, jolloin jaksoin lapioida multaa tuntitolkulla) ja ääneen ajattelin, että usein tämä tehtäisiin toisinpäin: mies lapioisi raskasta, jäätynyttä lunta ja vaimo maalailisi, mihin siippa totesi: "Ei tämä ole muutenkaan mitenkään normaali suhde". Jotta tämmöistä 25 avioliittovuoden jälkeen. Siinä sitten jatkettiin hommia ja aurinko paistoi.

Jälkiruokaa

Tänään taas sellainen päivä, että merkittävintä oli itse kehitelty jälkiruoka: Mascarpone-mansikka-marenki-jälkiruoka
http://www.satokangas.fi/Keittio/Reseptikansio/index.html
Olen jo kauan ajatellut pakastimen mansikoita tuollaiseksi jalostaa. Tänään, kun tyttären poikaystävä vähän yllättäen saatiin eka kertaa ruokapöytäämme, oli aika toteuttaa aie. Ja kelpasihan se. Poikaystävä ja jälkiruoka ;).

Rulliskausi lähellä

Tänään kaipuu rullaluistelemaan kesään. Kesäaamukahvi torinrannan kuppilassa. Ja luistellen takaisin Rantapeltoon. Ja niin edelleen kauniiseen tyveneen iltaan asti ... Sitä kaikkea kaipaan!

Valokuvatorstai: Rappion estetiikkaa

Rappion estetiikkaa, vai ehkä sittenkin estetiikan rappio?
Patsaiden kierrätystä Madridissa lokakuussa 2007.
(Klikkaaamalla kuvan suuremmaksi näet monta patsasta)

Kritiikitöntä kirjoittamista!

Jätin itsekritiikkini aamulla kuntosalille, en miettinyt kenelle Paikallishistoria-artikkelia kirjoitan, en sitä, kuinka paljon itseäni oppineemmassa seurassa olen, en sitä, etten tästä asiasta ole luennoinut, esitelmöinyt, kirjoittanut ikinä ennen muille kuin omille opiskelijoille... Siis en ole millään tieteellisellä foorumilla ajatuksiani ja tuloksiani testannut, ja niinpä sitten suolsin melkein kolme liuskaa tekstiä. Tuosta vaan! Edelliset kolme liuskaa vaativat tiukkaa vääntöä ja itsekritiikin kivulloiseksi kurjistamaa kirjoittamista. Mitenhän tästä eteenpäin?

Kohti kevättä

Eilen ajomatka pohjoisesta takatalven pyryssä, töissä ja sitten "4th Botrytis Challenge Tasting". Sijoitun surkeasti, mutta pehtoori oli sentään jaetulla pronssilla. Maanantai-iltaisin on harvoin niin mukavaa.

Nyt aurinko ja Elmerin herättelyä talviunilta. Vappuun enää pari viikkoa ja minä panikoin: artikkeli edelleen palasina! Ja mitä minä teen? Muokkaan blogini ulkoasua, taas kerran, sen sijaan että kirjoittaisin. Sitkasta on!

Rinteessä

Lämpökerrasto, ohut fleece, paksu fleece, coolmax-sukat, silkkinen kypäränaluslakki, kypärä, kaulaliina, Gore-Tex-hanskat, untuvatakki, goretex-toppahousut, eikä minua palellut! Aurinkoa rinteessä! Olen lasketellut näillä Kaunispään ja Iisakkipään rinteillä vuosikymmeniä! mikä tietysti hämmästyttää ottaen huomioon nuoren ikäni, mutta ikinä rinteet eivät ole olleet niin hulppeat kuin tänään! Olin yksin mäessä, perhe urheili muualla ja laskin lujaa ja nautin! Nyt lihakset terveesti kipeät, kasvot aurinkolasien ymäpäriltä ahavoituneet ja ruskeat. Huomenna aamulla lähdettävä ”alas”: kahdelta jo opetusta. Hmph!

Onneksi on vasta lauantai

Jotta minkälainen ilmako?
Tämmönen


Ja onko täällä vielä lunta?
On. On täällä. Riittävästi.


Onko rinteet kunnossa ja onko jonoja?
On ja ei.


Onneksi on vasta lauantai.

Valokuvatorstai:Humiseva harju

Ei ole oikeastaan harju, - on tunturi.
Eikä edes humise, - tänään (12.4.) on tyven ja on hiljaista.
(kannattaa klikata isommaksi)

"Jälkipääsiäinen"

Myötätuulen peräkamarissa läppärin näytön yli katsoessa näkyy pakkasaamussa (klo 7.00 mittarissa -21 C) kimmeltävä hanki. Teinit vielä nukkuu, kuinka nautinkaan kun ovat mukanamme.

Kunhan lauhtuu ja proseminaarit on tarkastettu on aika lähteä mäkeen. Ei harmita.

Jouten

Joutenolo ja laiskottelu ovat eri asioita, toteaa Tommy Taberman - viisaasti toteaa. Haluaisin olla jouten. Tänään en ole ollut.

Illalla Kiimingissä kirjan julkistus: on niitä riemukkaampiakin historiajuhlia koettu. Noh, julkaisuluetteloon merkintä. Nyt mapit laukkuun ja huomenna pohjoiseen. Jospa siellä nukkuisin, tekisin artikkelia ja olisin jouten. Olisinpa.

Niin ja näin

Kolmelle opiskelijalle kesäduunia järkkäilin ja Hangasojan historiikkihanke myös vireillä. Niistä "hyvät fiilarit" (opiskelijoilta opittua :)). Muutoin päällimmäisenä kiire. Ei hyvä. Ja allergiakin vielä!

Alakuloa

Otin sitten 650-sivuisen väitöskirjan arviointilautakunnan jäsenyyden. Olisi minulla ollut virkavapaudelle kesäkuun alussa muutakin käyttöä.  Ja minä ihan itse sanoin: no voinhan minä.... ARGH!!!

Keittiössä

Aamulla varhain postilaatikolla vimmattu lintujen laulu. Puolilta päivin kauppareissulla tolkuton vesisade. Siis kevät. Ja kun sää ei ulkoiluun tai yleiseen kulkemiseen ole paras mahdollinen niin keittiö ja työhuone ovat olleet harrastusareenoita. Kakkuja ja piirakoita. Limoncelloa. 

(ohje http://www.satokangas.fi/Keittio/Reseptikansio/index.html ) Ja kuvia niistä kaikista. Ja tokihan tämä julkaisupuuhakin vie oman aikansa ...

Epävakaata

Eilen Seurahuoneella Riedel-taistingissa. Olen tiennyt että lasilla on vaikutusta nautitun viinin makuun, mutta että noin suuri vaikutus! Sitten Raimon 70 v. lahjan toinen osuus. Olihan mukavaa, niin kuin aina heidän kanssaan. Ainoa vaan että meni tosi myöhään ja tämän päivän työt menivät sitten aika kevyellä intensiteetillä. Väsykö tekee olon epävakaaksi?

Valokuvatorstai: Mörkö

Jossain lähellä... Klikkaa isommaksi... näet ainakin jäljet...

Sitä saa, mitä tilaa

Tilaushistorioita ja tutkinnonuudistusta. Enpä oikeastaan ollut sekuntiakaan yksin huoneessani tänään. Mutta itsepä rassasin. Pakkoko sitä on opiskelijoita yllyttää opinto-ohjaukseen! Ohjata sitten sain!

Teekkarien tilaushistoria, ja Pateniemen ja Valon! Mielenkiintoisia kaikki kolme! Jos ryhtyiskin itse hommaan? Enpä taida. ;)

Tilaushistoria-artikkelin merkeissä Markuksen kanssa palaveeraamassa Bisketissä. Onpas mukava kun mies voi jo paljon paremmin.

Projektit loppusuoralla

Tänään oli eka arkiaamu moneen kuukauteen ettei meillä ollut yhtään rakennusmiestä pihapiirissä aamuseitsemältä. Yksityisyys on palannut ja autotallikin alkaa olla valmis. Pehtoorille riittää maalaus- ja pihatöitä, mutta nyt minäkin saan auton talvisin talliin!

Vaikka ei talvi tänään oikein ole ollut mielessä. Keväinen aprillipäivä. "Kevääntekeminen" (purojen hakkaaminen ja lumen lapiointi) ei runnellulla pihallamme oikein onnistu. Mutta siivoamista sentään ulkona riitti iltapuhteiksi.


 

Maanantai

Pehtoori on pohjoisessa, kuopus lukee - kerrankin, esikoinen miettii mille ryhtyisi seuraavaksi viideksi vuodeksi ja siinä sivussa pesee ikkunoita.

Toivottavasti ei pääsekkään Siwan tai Prisman kassalle töihin. Työllistän kyllä.

Itse väistelen artikkelia. Mielettömän lämmin, ja vasta huomenna on aprillipäivä. Tähän aikaan vuodesta olen oikein tyytyväinen etten ole enää MY:n pj. Enkä OKTR:n. Ne teetättivät kovasti töitä. Töitä, joihin ei ollut kovastikaan intohimoa.

Paljon askeleita

Viikonloppu "Tansseja" vaille paketissa. Sataa vettä. Aamuisin ei ole satanut. Olen ollut hyvin varhain lenkillä, IPod taskuun (John Blunt, Apulanta, Il DIvo, Elton John, Chisu kaikki sulassa sovussa antavat tepastelulle tahtia ja intoa), aurinkolasit silmille ja eiku "täytyy kävellä näin".

La Festan sisustaminen vie puutarhalle, Kodin Ykköseen, ruokakauppaan, siinä sivussa murmelille ruokaa, sovitukseen ja soitto verotoimistoon (Argh!), haudalle, Linnanmaalle, sitten rauhoitu: rauhoitu. Lasi viiniä, hämyvalot, istu alas, murra pala suklaata. Rauhoitu.

Esikoinen sanoi, ettei hänellä ole kiire muuttaa pois kotoa. Sanoi "viihtyvänsä kotona". Katson häntä ja poikaystäväänsä ja onnentunne tuntuu kipuna rinnassa. Voih...

Ai niin: bloggailen uudella puhelimella. Oli "pakko" vaihtaa, sillä toukokuun "pakomatkalla" vanha ei olisi toiminut. Siis "pakko".

Rauhoitun, nyt.

Sälekaihtimet kiinni!

Ennenkin on käynyt näin: kun kevät on siinä vaiheessa että tänne sorvin ääreen tullessa pitää laskea sälekaihtimet, jotta aurinko ei häikäise kirjoittaessa, minun intoni olla töissä romahtaa. Tänäänkin olisi NIIIN paljon muuta mieluista tekemistä muualla kuin täällä - nykyisin kovin hiljaisella - työpaikalla.

Olisi suuremmoista lähteä pitkälle, aurinkoiselle aamulenkille. Jatkaa aloitettua huushollin järjestelyä. Leipoa pieniä "harjoitussyötäviä" kevään kekkereihin. Päivittää BO:n sivusto. Tehdä digikuva-albumit festariin valmiiksi. Käydä shoppaamassa kevätjakku. Ja ostamassa kattiloita uutta kaasuliettä varten. Mennä SPR:lle ojentamaan kätensä. Nauttia pitkä, kiireetön lounas perheen kanssa. Käydä puutarhalla pehtoorin kanssa suunnittelemassa "ruukkupuutarhaa".

Olisi suuremmoista ... Mutta: tenttikysymykset ja proseminaari, nettilehti-projektin aiepaperi ja artikkeli Pohjoisesta paikallishistoriasta vaativat laskemaan sälekaihtimet!

Kuopus 17 v.

Tämmöinen sitten tänään ... Eka kertaa ever sain marsipaanin edes joltisenkin kunnolla paikoilleen.

Erilainen pääsiäinen

Kummitädin hautajaiset Imatralla pääsiäislauantaina. Siis toissapäivänä. Minulla outo olo, vieläkin. Paljon takaumia lapsuuden mummolavierailuista, silloinkin nähtiin serkkujen kanssa. Niinkuin nytkin. Nyt kun meitä yhdistävät vanhemmat ovat poissa. Nurkkilan saunakamarin tuoksu, pelottava käynti Kankarella, nokkoset Ison Kiven vieressä ja serkkujen kellohameet.

Imatra oli varmasti Suomen kylmin paikkakunta lauantaina. Sää oli tavattoman kaunis, kristallisen kylmä, vai tuntuiko minusta vain? Ainakin Valtionhotellin vessan ikkunat oli kuurankukitettu, pakkasmittari näytti -17 C.

Muistotilaisuudessa merkillinen tunne, sellainen sukupolvien kulku, ... En osaa kirjoittaa sitä auki.

Illaksi palasimme Helsinkiin. Meccaan syömään. Ristiriita siinäkin. Ennen Via Crusis -tapahtumaan menoa pääsiäislauantaina Helsingissä Meccaan. Noh ... Via Crusis (Ristin tie) on tullut koettua Roomassa. Olisi haluttu kokea Helsingissäkin, mutta klo 21 Tuomiokirkon portailta alkanut tapahtuma  ei kerännytkään 30 000 osallistujaa.
Emme mekään kauaa olleet: Ristin tiellä Golgatelle pyrytti ja tuiskusi, vihmova tuuli ajoi meidät hotelliin. Kymmeneltä olin syvässä unessa. Nurkkilassa.

Pääsiäispäivän aamuna vielä odottelua, lukemista. 

Ja kuinka tuntuikaan hyvältä istua illalla kotiruokapöytään, lapset kotona ja me. On pääsiäinen.

Suuri Kevätsiivous alkoi tänään. 
Sormet kipeänä jynssäämisestä. Tuntuu hyvältä. 
Ai, niin: tein porolasagnea tänään. 
Vallan mainiota! Yritän joku päivä muistella reseptin.
Ja pistän sitten reseptikansioon. 
Sapuskaa LappItalia -henkeen!

Etelässä

Torstain saldo: paljon kävelyä melkein autiossa Helsingissä. VilliSilkin valikoima mahdollisti kankaiden oston kevään ja kesän juhlakampetta varten. Astioiden ja espressokeittimien perässä kuljettiin. Ei yhtään museota eikä arkistoa. Ja illaksi oli varaus Postresiin. Ei tämä niin huono reissu olekaan! Harvoin, hyvin harvoin on syöty niin hyvin. Ja niin kauan kun minä voin päättää Helsingin reissulla asutaan Klaus K:ssa.

Pitkäperjantaina tuulisella Espalla aamuyhdeksältä oli kylmää aurinkoista ja autioita. Vain muutama ihminen. Käveleskeltiin kauppatorilla ja monumentaalikeskustassa. Oudon näköinen Helsinki. Klaus K:n aamiainen on minun makuuni. Paljon hedelmiä ja erilaisia vasta leivottuja sämpylöitä ja leipiä. Niiden voimin jaksettiin istua kolmen tunnin matka Imatran junassa. Meni nopeasti kun luin La Bella Figuraa. Letkeä italialaisen kulttuurin kuvaus. Ja kuinka osuva!

Imatrankosken rannalle Valtionhotelliin: historian havinaa. Kun pehtoori ei halunnut lähteä vastapäiseen museoon lähdimme tutustumaan valtaisaan Imatran keskustaan. Pitkäperjantai ei täälläkään erityisen vilkas. Hangasojallakin on varmasti enemmän elämää! Illallispaikaksi oli varaus ravintola Buttenhofiin; se on jotenkin legendaarisessa maineessa. Vähän arvelutti sisään mennessä. Tuli mieleen pietarilaiset perheravintolat, varsinkin kun täällä yleensä ja siellä oli paljon venäläisiä, sisustuksen 70-lukulaisuus ei ehkä heti kolahtanut, mutta ruoka (sampiblini! hmmm) oli makoisaa ja palvelu välitöntä ja ystävällistä.

Hotellin paksujen seinien suojassa yö sujui hyvin. Hautajaisaamu on aurinkoinen ja huuruinen. Pakkasta kovasti.

Pakkaaminen ja huoli

On ikävää pakata matkalle, jonne ei oikeastaan edes haluaisi lähteä. Jos oltaisiin lähdössä mökille ei tarvitsisi pakata. Ja olen huolissani - jo nyt! - kuopuksesta. Ja esikoisesta. Vasta nyt!

Pehtoorista en ole huolissani. Pehtoori pakkaa ja jakaa huolestumiseni ja yrittää estää sen. Niin pehtoorin kuuluukin. 

Paha riippuvuus

Kuntosalielämää viisi vuotta! Mitäkö sen kunniaksi? Menin kuudeksi salille! Kyselemättä. Niinkuin menen aina. Niinkuin menen kolmena aamuna viikossa. Ympäri vuoden. Lomalla ja keskellä kiireitä. Aina. Olen riippuvainen. En enää pärjää enää ilman. Sellaista se on.

Onnistumisia ja ei

Esikoisella tänään viimeinen yo-kirjoitus. Hyvin kai oli menny. Minulla ei mennyt tänään oikein hyvin oikein mikään: ei artikkelin kirjoitus eikä verenluovutus. Kumpikaan ei yrityksistä ja odotuksista huolimatta onnistunut. Ei millään. Semmoinen tympäsee. Semmoinenkin.

Palmusunnuntai

Lenkillä kävelin rantaan etsimään pajunkissoja, eihän niitä vielä ollut. Virpojiakaan ei käynyt yhtään, tällä kujalla ollaan jo ohi sen iän. Oli sitten kuvattava sisällä. Heljä Liukko-Sundströmin puput ruokapöydässä saivat hymyn karehtimaan...

Ja pääsiäiskakku. Syötiin sitäkin jo tänään.
Unelmakakut-kirjasta reseptin poimin.  
Valkosuklaatäytteen olisi kannattanut 
antaa jämähtää vähän ennen sen levittämistä. 
Mutta ei tursotus makua haitannut. Hyvää.  
Niin hyvää, että  olisi lähdettävä uudelleen lenkille ... ;)

Festarissa aloiteltiin

Tietoliikenneongelmat ovat rassanneet koko perhettä! Eniten minä olen riippuvainen ... No nyt toimii. Ja festari toimii! Tänään syötiin eka kertaa festarissa. Kyllähän tästä (täällä wlan-yhteydellä bloggailen) saadaan moneen hetkeen hulppea miljöö...

Abi lukee, lukee, lukee ... Kuopus kävi rästikokeessa tänään. Tasan ei käy ....

Niinhän se sitten päätettiin: pääsiäisenä ei mökille mennä. Avohaava, mutta onhan se ommeltavissa... Taas kerran vaikeinta minulle. Olisi opittava, ettei lomaa ja siltä saa odottaa niin paljon!

Valokuvatorstai: heijastuksia

Blogin otsikkokuvassa pohjoisen keväthangen heijastuksia Saariselällä viime viikolla, yllä heijastuksia syksyiseltä patikkaretkeltä Syötteeltä. (klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana, parempanakin)

Järjestelen

Järjestelen tietokoneen kansioita, festaria, jääkaappia, ideoita tulevan virkavapaan varalle, työhuonettani, töitä, elämääni, Helsingin matkaa, pyykkejä, käsilaukkua, järjestelen kaikenlaista. Mikä se tämän homman nimi olikaan?

Vesisadetta ja pohjaimua

Ostin farkut, joissa on lahkeet kuin 70-luvulla. Siinäpä ne keskeisimmät! :)

Tarmokasta

Luulen, että joskus kerään rästihommia ihan vaan sen takia, että on riemu päästä niistä eroon. Sellaisia pieniä tekemättömiä hommia kun huhkii muutaman tunnin on riemullinen olo. Yksi noista oli kuopuksen kännykkälaskuasia. Ja nyt se on suhteellisen äänekkäästi keskusteltu aselepo- vai asemasotavaiheeseen...

Lomanloppu luututen

Loma ohi, valitettavasti. Olis puuhaa yllin kyllin. Tänään olen siivonnut festaria. Koko päivän. Onhas hieno. Olisi liikuttava. Enemmän.

Lomaperjantai

Aurinkoa ja flunssatonta oloa. Mökkiviikko kohta vietetty. Aivan erilainen loma kuin ennen, mutta ei valittamista nytkään. Voisinpa lähettää kuvan!

Loma, lunta ja lunssa!

Ensimmäisen lomapäivän aamu,  lunta pyryttää, kurkku on kipeä, korvat tukossa, festarikin olis valmis siivottavaksi, ... teinien unirytmi kerralla sekaisin. Lähdetäänkö vai jäädäänkö?

Valokuvatorstai: Valinnan vaikeus

Hoikkua vai herkutella?

(Valinnan vaikeus kasvaa kun klikkaat kuvan suuremmaksi tai käyt reseptikansiosta katsomassa kuinka helppo kakku on leipoa!)

Valoisaa!

Töihin mennessä ja sieltä tullessa on valoisaa: menin niin myöhään ja tulin niin aikaisin ja on kevät! Mukava tehdä pitkästä aikaa ihan tavallinen työpäivä! Tosi mukava.

Ohi on!

Lauantai meni Aurasen väitöstilaisuuden tiimoilta. Ei ollenkaan haaskioon. Väitös oli hyvä. Vastaväittäjän paras esitys ever. Ja karonkassaan ei tarvinnut notkua yöhön asti. ;)

Sunnuntain käytin noin 60 päiväkirjan pätkän lukemiseen (ks. harjoitus AH6
http://www.satokangas.fi/Arjen_historia/index.htm).
Riemullinen sunnuntai. Opiskelijat olivat nähneet vaivaa ja kirjoittaneet hienoja ajankuvia. 

Maanantaina palauteluennon valmisteluyritystä, mutta sata keskeytystä. Jäi sitten pahasti iltaan.

Tänään sitten luentosarja pulkassa ja minun "vapaa"iltapäivänäni ja ilta kurkkukivun ja alkavan? flunssan - toivottavasti EI - merkeissä. Ainako paine on lauettava jonkun uuvahduksen tai flunssan kautta!

Viikonloppua!

Huomiseksi väitöskirjan lukeminen ja väitöksessä (ja karonkassa) läsnäolopakko  ja sunnuntaiksi mapillinen Arjen historian harkkatöitä arvosteltavaksi, räntäsadetta ja flunssainen perhe! Jotta tämmöinen viikonloppu meillä. Siis ei ihan rento perjantaifiilis!

Valokuvatorstai: Jotain rajaa

Meidän ja naapurimökin välillä on jotain rajaa:  puro, jonka uoma näin talvella(kin) on kaunis! (Raja näkyy paremmin kun klikkaat kuvan isommaksi.)

Kaiherrusten päivä

Tutkinnonuudistus ja sen uutisointi ja harhaanjohdetut opiskelijat työllistävät niin että harkitsen kirjoittavani asiasta lehteen. 

Nyt kun muu perhe alkaa olla kondiksessa minua kaihertaa epäilys flunssan tulosta. Ei nyt kyllä sopisi semmoinen. Nytkään. Olen surkea sairastamaan.

Esikoinen taitaa seurustella? Kysyisinköhän suoraan?

Systemaattinen miksi!

Lauantaina on väitös:  systemaattinen eksegetiikka ei ehkä ole se ala joka minua eniten kiinnostaa. Tutkimuksen arvostelultk:ssa kuitenkin olen. Ja nyt kirjaa kiireellä kahlatessa mietin, että miksi? Montakin asiaa tässä jutussa, joista mietin, että miksi?

Aurinkoa ja (koti)töitä

Inhoan helmikuuta. Minun puolestani sen voisi poistaa kalenterista kokonaan. Pakkanen ja vaakasuora kova valo joka paljastaa pölyt nurkissa, pussit silmien alla ja pinkeän olon vaatteissa ei ole mukava, mutta tänään oli vain muutama pakkasaste ja aurinko oli lempeä - kuin huhtikuussa. Poikien sairastaessa puuhailin kaikkea pientä ja lueskelin Arjen historian harkkatöitä. Onhan tuota lukemista,mutta kuinka mielenkiintoista.
Ja kuinka eri tasoisia juttuja opiskelijat ovatkaan rustanneet!

Tautista

Kolmas flunssa tälle talvelle tässä perheessä! Häiritsee jo elämänmenoa: esikoisen abiristeily kipuisena, eilinen viinikerhon sessio Seurahuoneella jäi pehtoorilta väliin, kuopuksen on pakko viettää kuumeinen lauantai vanhempien seurassa, meitsi sentään kävi lenkillä mutta eipä juuri muuta "suoritusta".

Valokuvatorstai: Yhdessä

Nämä tytöt ovat olleet yhdessä ensimmäisestä päiväkodissa vietetystä päivästä asti. Olivat yhdessä tarhassa, yhdessä eskarissa, yhdessä ala-asteella, yhdessä yläasteella, yhdessä rippikoulussa, yhdessä lukiossa. Yhdessä arjessa ja juhlassa.  Ja yhdessä olivat tänään penkkareissakin. Yhdessä ystävänpäivänä. Aika hienoa, eikö? 
t. Batmanin äippä

Juhlaa kohti

Uusi "festari" alkaa olla loppusuoralla. Tänään aamulla tulivat keittiönkaapit ja soittivat juuri Vepsäläiseltä, että ISO ruokapöytä on tullut. Kohta voin ruveta suunnittelemaan kaikenlaisia juhlia ja niihin tarjottavia!

Ja juhla on huomennakin: esikoisen penkkarit. Meidän pieni tyttäremme on Batman!

Arjen iloja

Pienestä voi saada itselleen hyvän mielen. ;)

Sukupuoli, sukupolvi

Tänään putsasin isäni haudan ja poikani huoneen. Moni muukin nainen tekee aika ajoin niin. Ei siinä siis mitään niin ihmeellistä, mutta tuli vain mieleen, kuinka moni mies siivoaa äitinsä haudan ja tyttärensä huoneen? 

Valekevät!

Tintit laulaa puissa ja pensaissa, loska lentää, on lämpöasteita, vähäisetkin lumet sulaa... Huhtikuussa minä pidän juuri noista jutuista, näin helmikuussa ne huolettavat. Kuitenkin: tämä kevätsääkö saanut aikaan että moni rästi- ja siivoushomma tullut tehdyksi. Ja uusi risotto kehiteltyä. Oli hyvää, mutta ei voi muistaa mitä kaikkea siihen laitoin. Tryffeliöljyä ainakin. Ja se sopi, pitäisi muistaa ensi kerrallakin.

Valokuvatorstai: Historia

Forum Romanum yhden vuoden sen 2000-vuotisessa historiassa jälleen vaihtuessa 31.12.2005. (klikkaa kuvaa näet sen parempana)

- Mitä olet tehnyt viime aikoina?
- Lukenut, niin kuin aina. Historiaa lähinnä, sanoin.
- Niin, täytyyhän ihmisen aikaansa seurata.
      (Juice Leskinen)

Juilii

Lintsasin salilta aamulla. Olen kutonut itselleni pipoa. Tehnyt tuntitolkulla koneella töitä, ja - myönnetään - surffaillut. Ei ihme että juilii niskassa. 

Surkea

Mikä meitä vaivaa? Mikä töissä mättää että tämmöinenkin työpäivä piti olla? Monta kertaa jouduin sanomaan eri asioista en oikein voi tälle mitään, en tiedä miten auttaa, en tiedä mitä pitäisi tehdä ja monta kertaa kihisin raivosta ja turhautumisesta. Eihän meillä tämmöistä kuulu olla!

Bloggailun idea

Olen nyt kuukauden bloggaillut. Muiden sivuilta olen oppinut - paljon. Mietin josko jo tämän omani  lopettasin tai muuttaisin sen ideaa. Tämä repaleinen kronikointi voisi olla jotain muutakin. Mietin vielä. Miettiminen on usein hyväksi.

Aika menee

Eilen duunissa, tänään kotona... Ja aika menee niin nopeaan etten kummassakaan saa mitään näkyvää aikaiseksi. No hyvän ruoan sentään tänään lenkin jälkeen tein. Reseptikansiossa on sen ohje. Siis kaksi päivää mennyt ja olennaisinta on yksi hyvä ruoka: talvinen tattivuoka!

Lyhyesti arjesta

Minä onnistuin tänään siinä! Sain luennoitua kerralla mitä olin aikonut. Sanottua suunnilleen kaikki, mitä tänään oli tarkoituskin. Mutta: onko edelleen höpötettävä asian vierestä! Ensi kerralla puhun VAIN paperissa olevista asioista. Vain asiaa!

Valokuvatorstai: voima

Kyllähän se voima tämän kuvan tekijöissä on: puhdas luonto, siniset hetket (unelmat), liikkuminen, valo (kaamos on ohi, viime sunnuntaina 27.1. aurinko jo viisi tuntia horisontin yläpuolella), ne ihmiset jotka tätä kuvaa ottaessa olivat mukana. Ne ovat minun voimani lähteet. (Klikkaa kuva isommaksi näet siniset unelmat paremmin :))

Myötätuulessa ja pakkasessa

Torstaina matka mökille mielettömässä myrskyssä (karmein keli ikinä!) pisti miettimään kannattaako mokoma! Kun reilun kuuden tunnin jälkeen oltiin lumisen mökin pihassa tiesin että kannatti. Takkaan tuli ja ah, sitä mielen tyyneyttä.

PE aamuna nukuttiin käsittämättömän myöhään: jo hieman valoa kajasti. Lumitöihin siis. Kaksi tuntia puskin lumilinkoa pitkin pihapiiriä ja polkuja saunalle, purolle, liiteriin, tielle ja mietin hikipäässä, että mikä hitto lumilingon idea oikein on: puskea raskasta konetta joka pitää mieletöntä meteliä. Puskea sillä koneella lunta, ja välillä kiskoa se hangesta irti ja kaikki mikä mylläyksestä on seurauksena itse ja koko tienoo on lingotun lumen peitossa! Insinööripehtoori sitten pysähtyi oikein katsomaan touhujani: toinen linkoussiipi on irti ja kuopii maata, mitä ei helpota se, että hökötyksestä on kumit täysin tyhjinä. Jotta semmoista. No insinöörioperatioiden jälkeen masiinasta oli tosiaan hyötyä ja linkoilin sitten riemuissani mökkitienkin.

Rautasauna ja Ritz sen jälkeen tekivät autuuden. Ja Kuopuksen matikanopiskelu oli ennenkuulumatonta. Mutta kyllähän se lämmitti. Kuten myös Esikoisen tulo 23.45 Eskelisellä. Ollaan eka kertaa Myötätuulessa neljästään, vain neljästään. Mukava.

LA aamuna pakkasmittari näyttää - 24 C. Niin että se siitä mäkeen menosta. Tarkastelin aamupäivän opiskelijoiden arjen harjoitustehtäviä. Merkillistä että ovat lukeneet saman artikkelin ja olleet samalla luennolla. 50 erilaista analyysiä!

Iltapäivällä ajeltiin Kaunispään huipulle, jossa viima oli tehdä kuvaamisesta tuskaa. Mutta pojan kanssa kilpaa otoksia napsittiin. Sininen valo huikea! Kaamos on ohi: aurinko on 4,55 tuntia horisontin yläpuolella. Illaksi lammaspaistia ja laskiaspullia. Amaronea ja oleilua. Lukemista ja käsitöitä.

SU Pakkasta pari astetta nokkiin eiliseen. Huh! Lähdettiin käymään Kakslauttasen Iglukylässä.

Ja muitakin pieniä pyrähdyksiä ulkona. Hangasojalla ei muita kuin me. Rauhaa riitti. Kaunista luontoa. Ja elämisen riemua ja tuskaa: kuulin, että nuoruusvuosien tuttu menehtynyt syöpään viime maanantaina. Carpe diem ja pala kurkussa.

MA kotiin. Eipä olis voinut vähempää kiinnostaa.

TI töissä huomasin olleeni kaksi päivää pois virkapaikalta. Jonoksi asti piipahtelijoita. Etten ihan turhaan sitten sinne palannut.

Valokuvatorstai: Humoristinen

Oli huumoria revittävä kun mökin pihan nuotiopaikalle mentiin makkaroiden kans muka tulia tekemään ... Ei ole pohjoisessa lumenpuutetta! Nautittiin sitten siitä. (Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi.)

Tänään - vihdoin!

Lyhyesti: mielettömässä myrskyssä kohti Myötätuulta!

Yhtä tyhjän kanssa

Olen huhkinut aamuseitsemästä, vastannut puhelimeen, elämäni eka kertaa ollut palaverissa jossa oli oikein Agenda (olen vanhanaikainen ja tottunut esityslistoihin), auttanut tietotekniikkaongelmissa, vastaillut turhiin ja tähdellisiin sähköposteihin, kuunnellut kollegaa, tehnyt Tärkeitä Ksymyksiä, kiteyttänyt luentoaineistoa, neuvonut opintojensuunnittelussa, muokannut powerpointteja, - ja mitä on jäänyt ja päällimmäisenä mielessä: täysikuu. Täysikuu aamulla matkalla töihin oli taianomaisen kaunis. Kun tästä nyt ei tämän kummempaa tule lähden kampaajalle! Noin vain, kesken päivän.

Viiriäisiä ja ankkoja - lautasella

Siivoilin kirjahyllyjä: minulla on 186 keittokirjaa, joista 21 italialaiseen ruokaan keskittynyttä. Yhdestä niistä tein Arezzon ankkaa: pehtoorin festassa Toscanassa sitä oli myös tarjolla. Tänään tuli paljon parempaa. Ohje linkin takana.

Muutoinkin tänä viikonloppuna syöty ruhtinaallisesti. Eilen teinit ilmoittivat - taas kerran - skippaavansa lauantai-illan vanhempien seurassa, joten soitimme eksnaapureille, josko heistä saisi ruokaseuraa. Kun tämä meidän rakennustyömaa ei ihan vielä ole päivällisiä varten valmiina lähdimme Seurahuoneelle (muualle ei oikein mahtunut).

Sekä seura että ruoka oivallisia. Viiriäistä täytettynä eturuoaksi ja paahdettua kuhaa punaviinirisotolla pääruoaksi. Ikivanha Chablis-tuttavuus viininä joten olimme oikein tyytyäväisiä.

Paastosta makujen maailmaan

Tämän keväinen (hieman varhain tänä vuonna) paastoni alkaa olla ohi. Tämä kymmenes (suunnilleen) paastoviikkoni oli helpompi kuin yksikään ennen. Paastoamiskokemuksia kyseltiin joten kirjaanpa tähän minun paastofiiliksiä

1 Miksikö? Paasto on keino puhdistaa elimistö (munuaiskiviä en enää ikinä halua!) ja saada ruokatottumukset taas kohtuulliselle tasolle. Aineenvaihdunnalle tekee hyvää. Oppii taas odottamaan nälkää eikä vain syö kun se on niin mukavaa. Siis puhdistus ja ruokamäärän reivaaminen kohtuuteen.

2. Painonpudotus? Putoaahan se paino (kolmisen kiloa tällä kertaa), mutta eihän viikon paastoamisella varsinaisesti laihdu. Painonpudotus on vain turhien nesteiden poistumista ja suoliston tyhjenemistä, joten kilot on pian takaisin. Mutta sellainen vaikutus paastolla on, että sen myötä oppii taas nauttimaan vähemmästäkin ruuasta. Ja siten olo kevenee tai ainakin paino lopettaa nousunsa.

3. Nälkä? Ensimmäisten paastojen aikana oli nälkä, varsinkin toísena ja kolmantena paastopäivänä, mutta tällä kertaa ei oikeastaan ollut ollenkaan nälkä. Elimistö osaa jo heittäytyä "paastovaiheelle" nopeasti. Syödähän tekee tietty mieli. Purra jotain. Ja kahvintuska on kova. Tällä kertaa annoin kaksi kertaa kahvihimolle periksikin. Oli töissä niin mieletön päänsärky ilman kofeiinia, jotta ajattelin, että menköön.

4. Mistä energia? Pari viimeistä kertaa olen koonnut paastoviikon eväät (lue: nesteet) itse, aiemmin turvauduin Vogelin valmiiseen pakettiin. Joka onkin kyllä aloitellessa ja opetellessa hyvä, mutta Breuss-mehu ja koivunlehtitee eivät enää minulle maistu, joten hankin muita Biottan mehuja ja Gefilus-tuoremehut on hyviä. Yrttiliemikuutioista tein "lounaskeiton" ja vitamiinit ja glaubersuolan (paaston aluksi sitä 30 g nesteeseen sekoitettuna. Sen litkun nieleminen on paaston kamalin juttu!! Puistattaa kun ajattelenkin.) hankin apteekista.

5. Miltä tuntuu? Kerta kerralta paremmalta. Unentarve vähenee, olo kirkastuu, ja tekee hyvää tuntea, että pystyn tähän! Joskus on isoja lihaksia "juilinut", sellaista kummallista särkyä reisissä ja selässäkin mutta tätäkään riesaa ei tällä kertaa ollut. Haju- ja makuaisti herkistyvät. Riesaksikin asti. Ja palelee. Iltaisin varsinkin. Tällä kertaa oli hyvä kun ei ollut pakkasia ja kun työhuoneeni patterit on tänä talvena säädetty, joten päivisin ei duunissa tarvinnut istua Marja Kurjen viltti harteilla.

6. Milloin? Minulla kuuluu kevääseen. Ennen pääsiäistä. Joulun jälkeen. Olen yrittänyt etsiä sosiaalisesti rauhallisen viikon. Ei vierailuja eikä mitään menoja. Paaston aikana kun on mukava olla itsekseen mahdollisimman paljon.

On siis mun juttu.

Valokuvatorstai: Kipupiste.

Kipupiste vai kasvukipuja? Sattuukohan vaivaiskoivuun kasvaessaan maata pitkin - vaeltajien kulkiessa hennon rungon yli? (Ruijanpolulla (Saariselällä) matkalla etelään kohti Kiilopäätä kasvaa tällainen kitu- vai kipu?kasvuinen koivu. Juhannuspäivänä 2007.)

Omissa maailmoissa

Kaksi päivää on satanut - vettä! On liukasta, pimeää. Vaikken kyllä juuri ulkoilmasta ja -maailmasta tiedä. Työhuoneet ja 1800-luvun arki olleet maailmani viime päivinä. Edes keittiöön ei ole juuri ollut asiaa - paasto helpompi kuin koskaan. Hannu Väisäsen Vanikanpalat on ollut oiva ja riittävä "ruoka"nautinto ... Voi miten suuremmoinen kirja se on!

Oispa maapallossa kahvat!

...oispa maapallossa kahvat, nostaisin korkealle! Tämä voimantunto ei johtune kuntosalitreenien koventumisesta, vaan ehkä enemmänkin siitä, että sää saa minut kuvittelemaan, että on marraskuu. Se nimittäin merkitsee, että tekemisen meininki on olennainen osa elämänmenoa. Ja meneillään olevalla paastollakin lienee osuutensa asiaan, ainakin siihen, että unta ei aamuviiden jälkeen yksinkertaisesti riitä. Aamusauna ja verkkaiset aamutoimet tasaannuttivat mukavasti ylikierroksia, ja nyt on hyvä aloittaa päivän duunit.

Kaipuu pohjoiseen

Luennontekemisen keskeyttäneellä lenkillä - räntäsateessa, loskassa - ympärivuotinen kaipuu Myötätuuleen ja sitä ympäröivään luontoon tuntui melkein huimauksena.

Ei valittamista ;)

Hyvien unien jälkeen kevyt aamiainen, vähän luennontekoa, kaupunkiin (vihdoin!! toimittamaan asioita), lenkille (kohtaaminen, jonka jälkeen ymmärrän olla urputtamatta mistään), paisteltiin blinejä (niinkuin paastoon laskeutumiseen kuuluukin) ja nyt ilta webbailua ja lukemista (Ostin - ihan vahingossa tai välttämätttä töitä varten :-) - Suomen historian kartaston. Uusi, hieno ...). Ei siis valittamista.

Opetusta kateederin molemmin puolin

Eilen alkoi Arjen historia -luentosarja. Hämmästyksekseni salissa oli 65 opiskelijaa! Yritän opettaa lyhyesti. Sitähän tässä opettelen koko ajan! Ja eilen alkoi myös italian kielen jatkokurssi: Pekka totesi kesken tunnin: "Et osaa EDES luntata!" Aika ikävää olla oppilas ... Olla opiskelija joka ei osaa edes luntata! Auts! Ja sitten vielä uusi kuntosaliohjelma: 3 x 12 noin, 4 x 12 näin ja 2 x 20 vaihteeksi eteenpäin ja siihen tyyliin. Huh! Ja minähän treenaan!

Tänään räntää, väsymystä (heräsin klo 4, pieniä ylikierroksia taas!), palaveria, puhumista, puheluja, pohdiskeluja - - - . Ja sitten - yhtäkkiä: kuinka mukavaa onkaan kun on opiskelijoita!

Valokuvatorstai "Jatka kuvaa"

Valokuvatorstain haaste "Jatka kuvaa" oli tämä

Mihin mummo katsoo?

"Että tuon naapurin pitää nuo puutkin saada kukkimaan... täällä ei kukaan tee edes nurmelle mitään ... Yksin täällä saa takapihalla istuskella, eikä kukaan edes nurmea käy kastelemassa ja leikkaamassa ... Onneksi kohta sentään sataa, tekee nurmelle hyvää... Puppuratuomi, muka! Hmmph!"

Lipsahdus

Miten tässä näin pääsi käymään: sanavarastooni on kavalasti lipsahtunut "kiire". Moisesta kielenkäytöstä on pyrittävä eroon. Kiireesti eroon.

Kohti kohtuutta

Aamiaiseksi puuroa, lounaaksi hedelmiä ja päivälliseksi salaattia ja leipää... hiljalleen kohti paastoviikkoa mennään. Se onkin ainoa, mitä tänään on tapahtunut hiljalleen, muutoin melkoista menoa.

Lukukauden alku

"Jos olet juoksija, juokse. Jos olet honka, humise." Jos olet lehtori, lehtoroi? No sitä olen tänään tehnyt oikein tosissani. Proseminaarin aloitusistunnosssa 25 UUTTA! Eipähän puutu ohjattavia!

Loppiainen

Lapset ja Raila ovat vuosien ajan tehneet piparkakkutalon tai piparkakkuautotallin tai piparkakkutönön tai piparkakkuvaraston. Jos jonkinlaisia rakennelmia on siis nähty, mutta koskaan ne eivät ole loppiaisena olleet NÄIN surullisen näköisiä.


Monta viikkoa odottelemani ja käynnistysyrityksiäni vältellyt luennonrakentamis-draivi on nyt vihdoin tosiasia. "Arjen historia" alkaa muotoutua 16-tunnin luentosarjaksi. Pakkohan se jo on!

Tuulta ja herkkuja

Viheliäisen tuulen loppiaisaattona BO:n perinteiset nyyttärit. Teemana olivat ranskalaiset ruoat ja me olimme lupautuneet viemään jälkiruoan. Klassikko kerrakseen: Crepes Suzette. Nämäkin olivat hyviä.

Osallistunpa minäkin, ekakertalainen

Ilmaston muutos: uudenvuodenpäivänä tässä lapsuudessa luisteltiin. Ei luistella enää.
Osallistunpa tällä kuvalla nyt eka kertaa Valokuvatorstain haasteeseen.

Palautetta

Keittokirjan jälkimainingeissa: sukulaisten, serkkujen ja vanhempien sisarusten kanssa tullut kontaktiseerattua enemmän kuin vuosiin yhteensä. Aina suvuista etäällä asuneena yhteydenpito ollut vähäistä, nyt sitten kummasteltu elämänkulkua puolin ja toisin. Ja toinen seuraus kirjasta: töissä sekä kollegat että opiskelijat käyvät kertomassa mitä kaikkea ovat leiponeet ja laittaneet, miltä on maistunut. Mukavaltahan semmoinen tuntuu.

Ongelmia heti alussa

En ole aikoihin tehnyt niin epäonnistunutta ostosta kun tämä kevyttoppapuku. Ensinnäkään se ei ole kevyt, toiseksikaan ei toppa, - ei ainakaan lämmin ole. Sitä paitsi se kahisee, mikä vie osan tepastelun riemusta. Se ei todellakaan ole minun väriseni (khaki/valkoinen). Se ei ollut erityisen edullinenkaan. Housut ovat vyötäröltä liian matalat, lahkeet ovat liian pitkät. Siinä ei ole taskua Ipodia varten. Näytän siinä pötköltä. Tavallistakin pötkömmältä. Minulla ei ole siihen sopivia hanskoja, pipoa eikä kaulahuivia. Se on hyvin epäonnistunut ostos.

Minulle lenkillä käymisen, erityisesti yksin kävelemisen, tehtävä on selkiyttää ajatuksia, ajatella, olla yksin, rentoutua. Ja vuoden ensimmäisen päivän tunnin lenkin käytin tupisemiseen lokakuisen ostokseni epäonnistumisesta. Jokohan nyt olen vakuuttanut (kenet?), että voin ostaa itselleni uuden untuvatakin.

Jos ongelmani heti vuoden aluksi ovat näin valtaisat, ei liene syytä huoleen?